Viime vuoden Rakkautta ja Anarkiaa -festareilla jäi Art School Confidential katsomatta, mutta nyt näin oivan tilaisuuden korjata tilanteen. Odotukseni olivat hurjat ja näin jouduin hitusen pettymään, mutta vain pienen hitusen.
Art School Confidential luottaa teemoiltaan hyvin paljon paskan puhumiseen ja taiteen tutkimiseen monista eri näkökulmista. Näkökulmat taiteesta käsitteenä ovat hyvin henkilökohtaisia, mutta silti alkaa ketuttamaan, kun pilipalikuvia piirtävä juntti saa enemmän kunnioitusta kuin elokuvan pääosarooli Jerome Platz (Max Minghella), jonka työt ovat todella hienoja. Jerome Platz ei tunnu saavan keneltäkään kiitettävää tunnustusta taiteestaan, jopa opettajatkin painostavat poikaa “kokeilemaan joitan uutta”. Todellisiksi idiooteiksi kuitenkin muodostuvat luokkatoverit, jotka ovat aina odottamassa Jeromeltä jotain kivaa sanottavaa omista töistään, vaikka he itse eivät voi sanoa mitään hyvää hänen töistään. Lisäksi soppaan on heitetty murhamysteerin tynkää, jota setvitään leffan loppupuoliskolle asti.
Juonen osalta homma junnailee paikallaan aika lailla, joka ei missään nimessä ole paha asia, sillä paikalla junnamiinen luo uskottavamman kouluilmapiirin. Ja kyllähän tarina sitten loppua kohden ratkeaa ihan kivalla ja arvaamattomalla tavalla.
Näyttelijäsuoritukset ovat mielenkiintoisia ja paikoitellen jopa erinomaisia. Parhaat suoritukset nähdään vain valitettavasti sivuosapuolella, vaikka ei pääosissakaan mitään vikaa ole.
Terry Zwigoff on ohjannut jälleen kerran hauskan elokuvan, joka ei millään tavalla alleviivaa hauskuuttaan, vaan antaa sen olla hauska. Tässä riittä katsomista moneksi kerraksi.
nimimerkki: Tumppimies
