Burt Gummer (Michael Gross) on kähmäkkäiden asiantuntija ja hän rakastaa niitä. Siksi hän tappaa niitä. Joka tapauksessa Nevadassa kökkivä survivalisti saa uuden modernista maailmasta ymmärtävämmän dokumentoijan Travis B. Welkerin (Jamie Kennedy) ja kähmäkkäisiin liittyvän työtarjouksen Etelä-Afrikasta. Työkeikan toimittaa Van Wyk (Daniel Janks) ja paikalla on sekalainen joukko safarijermuja. Luvassa on käänteitä, molskahtavaa lismaa ja viihdyttävää meininkiä missä helikopteria lentävä Bravers (Ian Roberts) [B]ei[/B] ole päissään lentäessään.
1950-luvun jättihirviöiden mellastukset säännönmukaisesti sijoittuvat aavikolle ja niiden modernimpi seuraaja ei tee sääntöön poikkeusta. [movie]Väristyksiä[/movie] ei niinkään paljoa ole luvassa, sillä jo ensimmäisessä episodissa tuotu mukaan jännitystä lievittävä splatstick-henkisyys on mukana ja dialogissa naljaillaan urakalla. Hurmelismaista meininkiä ei kuitenkaan ole unohdettu ja teknisestä toteutuksesta ei voi rähjätä, sillä kähmäkkäitä ja töräyttelijöitä käytetään asianmukaisen säästeliäästi.
Michael Gross on roistoksi sopivan arkkityypin huippuesimerkki, mutta Burt Gummerin fanatismissa ei ole omahyväisyyden vivahdetta ja hän tietää tasan tarkkaan että isoon riistaan tarvitaan iso pyssy. Terveen järjen lisäksi hän asustaa aavikolla mupeltaen kärmestä ja hän ei salaa opittuja tosiasioita keneltäkään. Jamie Kennedy on se tarpeellinen kätyri mikä herättää närää aavikkojehussa. Pakollisen kinastelijaduon lisäksi Daniel Janks huokuu niljaa koko olemuksellaan ja Ian Roberts on hykerryttävä sivuhahmo joka lentää kopterilla ja hörsii taskumatista. Omalaatuisista rooleista ei pisteitä tule, mutta sivuhahmotkin saavat lihaa ympärilleen ja tajuavat ilman verisiä kuolinkohtauksia että kähmäkkäät ovat tankeroita.
Kähmäkkäät ovat vaarallinen eliölaji ja viidennessä leffassa mitään uutta ei saada selville. Luvassa on puolitoista tuntia maukasta kähmäkästä, mutta mitään todella kekseliästä tai säväyttävää ei luvassa ole. Elokuvallinen välipala sisällön ja pituuden mukaan .
