Aika paljon tulee leffoja katseltua, mutta useimmiten niistä ei jaksa tulla tänne avautumaan. Periaatteena on se, että on turha tulla kirjoittamaan arvostelua/kommenttia, jos ei ole mitään järkevää sanottaa. Leffamaultani olen suht moniruokainen, mutta kyllä sitä ennemmin toimintaa katsoo kuin romanttista komediaa (maailmanhistorian raiskatuin elokuvamuoto).

Arvosteluperusteita: vähän tietty genrestä riippuen audiovisuaalinen kokemus on mulle hyvin olennainen osa leffanautintoa, Nuorempana videokameralla pätkiä kuvanneena hienot kamera-ajot on mulle sellainen heikko kohta, joka saa vähän symppaamaan vähän heikompaakin leffaa. Toinen tärkeä elementti on musiikki. Joskus vaan näkee kohtauksia joissa kuva ja ääni yhdistyvät niin täydelliseksi kokonaisuudeksi että meinaa tulla tippa linssiin. Jos joku leffa tässä onnistuu, niin huippupisteet on taattu.

Toisaalta myös arvostelen hyvin pitkälti fiilispohjalta. Tätä on tosi vaikea kuivailla tai määritellä sen tarkemmin, mutta jos lopputekstien alkaessa on jotain muuta mielessä kuin "mitäs sitten tekis", on filkka onnistunut jollain tapaa tavoitteessaan. Ja tämä arvosteluperuste on täysin genrevapaa. Miten voin antaa huonot pisteet sellaiselle leffalle, joka herättää niin paljon tuntemuksia?

1-2: kuraa, jonka loppuunastikatsominen aiheuttaa pahoinvointia.

3: sellaista hyvin tehtyä perushöttöä vailla suurempaa sanomaa. Näitä leffoja voi kerran katsoa ilman suuria omantunnontuskia.

4-5: no johan kolahti! Tässä tulee jo vastaan toi em. fiiliskerroin. Nämä on niitä leffoja, joita haluaa katsoa uudestaan ihan vain kokeakseen vielä kerran ne samat tunteet.

Rekisteröitynyt: 20.06.2006
Sukupuoli: Mies
Paikkakunta: Tampere