Are Nikkinen & Anders Vacklin: Elokuvan runousoppia

Kauan on tullut järsittyä tätä kirjaa sivu kerrallaan, koska teksti on niin tiivistä ja informaatiota on valtavat määrät. Tästä jos mistä saa mielenkiintoisia virikkeitä elokuvista nauttimiseen, eihän tuota käsikirjoituspuolta niin aina osaisi katsoessa miettiäkään ilman erillistä opusta aiheesta. Kiehtovinta antia tässä ovat oikean elämän elokuvaklassikoista napatut esimerkit ja niiden tekniset analyysit.

Amadeus esimerkiksi on erittäin postmoderni leffa ja yhdistelee useampaakin genreä melko vapaasti: musikaalin ja historiallisen draaman alta paljastuu periaatteessa tarina nykyajan pop-julkkiksista ja pinnallisesta menestyksestä. Salierihan tuossa leffassa on menestyjänä päässyt piireihin ja käsiksi isoihin rahoihin, kun taas köyhän ja huikentelevaisen Mozartin taide oikeasti merkitseekin jotain. Kyseessä on samalla rikoselokuva, käsitteleehän Amadeuksen tarina Salierin viettelystä, varkautta ja murhaa, jne.

Eli jälleen kerran pätee vanha sanonta, kuinka klassikot ovat klassikoita yleensä ihan syystäkin.