Yohihiro Takahashi: Orion vol. 1-30

Nyt kun pääsin näiden makuun, niin pitihän Hopeanuolen pojanpojankin seikkailut lukaista läpi, kaikki kolmekymmentä pokkaria. Hopeanuolen kolmesta pennusta Orion muistuttaa eniten Rikiä: Orion on erittäin kuumaverinen ja impulsiivinen ja kieltäytyy jatkuvasti noudattamasta ohjeita ja määräyksiä.

En spoilaa mitään. Alussa Oun paratiisin rauha kuitenkin häiriintyy jälleen, ja perhe joutuu hajalleen. Tarinaa seurataan pitkin matka useamman hahmon näkökulmasta ennen teiden risteämistä ja loppuhuipennusta, jossa kaikkiin avoimiin kysymyksiin vastataan ja harmonia palautuu maailmaan… ainakin osittain.

Itse sain tätä lukiessa vaikutelman, että sarja olikin alun perin päätetty täsmälleen kolmenkymmenen pokkarin pituiseksi, ja kaikki sanottava puserrettiin loppua kohden väkisin annettuihin rajoihin. About 27-28 pokkaria draamaa ja klimaattista loppumittelyä vain paisutellaan, ja sitten se onkin yhtäkkiä loppu ja asiat taputeltu, muutaman sivun mittainen epilogi perään. Loppu tuntui jotenkin kamalan antiklimaattiselta ja hutiloidulta.