Wim Wendersin ehdottomasti paras leffa on katsomisenarvoinen teos

26.1.2010 18:45

Arvioitu elokuva

Ohjaajat:
Käsikirjoittajat: ,
Alkuperäinen nimi:Paris, Texas
Valmistusvuosi:1984
Pituus:147 min

Paris,Texas on Wim Wendersin ja kolmen eri maan (Ranskan, Saksan ja Amerikan) yhteinen produktio. Elokuva on synkkä, hiljainen, hitaasti etenevä elokuva, joka on yksi parhaita näkemiäni leffoja.

Juoni on toteutettu mahtavasti: nimetön mies (Harry Dean Stanton) kävelee aavikolla. Yli kaksituntisen ajan hänestä puristetaan kaikki se menneisyys, tunteet ja ajatukset joita hän koko ajan on yrittänyt haudata ja paeta sisällensä. Enempää leffan juonesta ei kannata kertoa, ottaa selvää, koska maksimaalisen nautinnon elokuvasta saa, kun siitä tietää niin vähän kuin mahdollista.

Harry Dean Stanton näyttelee mahtavasti elämäänsä kyllästynyttä miestä jättäen muut näyttelijät hieman varjoonsa. Ei oikeutetusti, sillä hekin tekevät todella hyvät roolisuoritukset. Erityismaininnan ansaitsevat ainakin Natassja Kinski (Klaus Kinskin tytär) ja Dean Stockwell omista rooleistansa.

Elokuvaa tahdittaa Wendersin tunnettu minimaallinen kamerankäyttö ja asiaan kuuluvaa Ray Cooperin säveltämä/soittama country-vivahteinen taustamusiikki. Elokuva etenee hitaasti, ei hoppuile eikä kiirehdi, henkilöihin panostetaan ja laahaavuutta ei ole. Elokuva on kuin taideteos, sisältäen jylhiä maisema- ja henkilökuvauksia.

Wim Wendersin ehdottomasti paras leffa on katsomisenarvoinen teos. Se on ehkä yksi parhaimmista road-movie elokuvista olematta kuitenkaan täysin road-movie. Sen käsittelemät teemat koskettavat meitä kaikkia jos ei nyt, ei ehkä huomenna, ei ehkä ensi viikolla mutta jossain kohti elämää kyllä. Kiistaton mestariteos kaikessa yksinkertaisuudessaan.

Arvosteltu: 26.01.2010

Lisää luettavaa