En enää nykyisin katsele hirveästi elokuvaa valitessani näyttelijöiden nimiä, mutta yksi nimi saa minut kuitenkin poimimaan DVD:n vuokraamon hyllyltä. Se on Lance Henriksen. Henriksenin luonnostaan cool olemus ja karismaattisuus pelastavat leffan kuin leffan. Jos näyttelijä pystyy pelastamaan elokuvan täydelliseltä surkeudelta (yhden pojon pistemäärältä), niin on se jo silloin aikamoinen suoritus. Lance on juuri tällainen näyttelijä.
Vuonna 1995 Lancen ura oli kovimmassa vauhdissa. Hän oli noussut b-elokuvista kiinnostuneiden leffafriikkien, varsinkin kauhun ja sci-fin ystävien, suosikiksi ja kriitikotkin hyväksyivät hänet hyväksi näyttelijäksi. Silti hän joutui tähdittämään tällaisia b-luokan pläjäyksiä, kuten tämä Hitman, joka on valmistunut juuri tuona vuonna, jolloin hän oli tuottoisimmillaan (8 elokuvaa vuodessa).
Hitman alkaa hyvin lupaavasti, mahdollisuudet olisivat pienimuotoiseksi mestariteokseksi. Lähtökohtana on neljän elämän kolhiman ihmisen tapaaminen. Nuoret rakastavaiset Bebe (Ringwald) ja Alex (Logue) ovat joutuneet pahoille teille ja tyrivät yhden huumekaupan. Peloissaan he lähtevät Meksikoon pakosalle. Beben isukki lähettää tyttärensä ex-miehen (Nickles) hakemaan omaisuutensa takaisin, mutta nuoren parin jäljillä on myös joku muukin, jolla ei ole mielessään yhtä ystävälliset toimenpiteet.
Filmejä ahkerasti läpi 1990-luvun tehtaillut Kurt Voss ei ole mikään hirveän taitava ohjaaja, mutta yritystä on selvästi ollut eikä jälki ole mitään niin onnetonta kuin voisi olettaa. Vossin käsikirjoituskin on taitavasti tehty, mutta tarina kyllä lässähtää ikävästi loppumetreillä. Yllättävän hienolta vaikuttava leffa vajoaa siis lopulta keskinkertaisuuden suohon. Mukana on paljon pieniä mokia ja ulkokuori on kieltämättä aika halvalta näyttävä. Mielenkiintoinen tarina toimii ennen kliseiden tulvaa.
Lance Henriksen varastaa show’n jokaisessa kohtauksessaan salaperäisenä pyssymiehenä. Vaikka henkilöhahmo ei ole mikään hirveän uskottava, niin Lancen uskomaton eläytyminen on mahtavaa katseltavaa. Tämä pläjäys jo näyttää sen, miksi pidän tätä heppua parhaimpana näyttelijänä. Homma meinaa kaatua aina, kun heikommat näyttelijät (Ringwald, Logue ja Nickles) saavat enemmän ruutuaikaa, mutta Lancen taas temmeltäessä ruudulla homma pelittää täysillä. Heikot näyttelijäsuoritukset heikentävät joka tapauksessa ikävästi elokuvan tehoa, ei yksi supernäyttelijä kuitenkaan koko hommaa pysty pelastamaan.
Ei mikään erikoinen, mutta ajaa asiansa vuokrakamana. Aina vakuuttavan Henriksenin hienolle suoritukselle ja hyvälle yritykselle keskitason pistemäärä. Lancen mahdollisille faneille lähtee suosittelut.
