The Monuments Men on melodramaattinen kokonaisuus lahjakkailla näyttelijöillä varustettuna, mutta liialliselta pitkäveteisyydeltä on vaikea välttyä seuratessaan näiden hilpeiden hahmojen ristiretkeä. Elokuvalla on hyvä sanoma taiteen merkityksestä ihmiskunnan historialle ja länsimaiselle kulttuurille, mutta suuri sydän ei aina välttämättä riitä kantamaan elokuvaa alusta loppuun.
Elokuvan juoni pohjautuu tositarinaan arkkitehtuuriin ja kuvataiteeseen erikoistuneista miehistä, jotka päättivät lähteä aarrejahtiin sota-ajan Eurooppaan toisen maailmansodan ollessa lopuillaan. Kaikki tämä vain siksi, jotta suuruudenhullu diktaattori Adolf Hitler ei saisi joko tuhottua tai muuten vain hävitettyä katolisen kirkon ja sen suurimpien taiteilijoiden luomuksia epäonnistuessaan saada ne Berliiniin asti henkilökohtaista museotaan varten ja voittaa koko maailmansota (ja mites siinä sitten kävikään?) Tämän lisäksi myös idästä päin ryminällä edenneet neuvostoliittolaiset halusivat saada osan taideaarteista itselleen, mikä tietenkin vaikeutti laupiaiden samarialaistemme työtä entisestään taideaarteiden paikantamisessa ja palauttamisessa takaisin oikeille omistajilleen. Tarina saattaa kuulostaa kiehtovalta jännitysnäytelmältä, mutta totuus onkin yllättäen luultua karumpi.
Kuten totesin aiemmin, elokuvan näyttelijäkaarti on suurenmoinen: Clooney, Damon, Dujardin, Goodman, Murray ja Blanchett nimetäkseni kaikista nimekkäimmät. Käsikirjoitus onnistuu kuitenkin olemaan niin tylsä ja laimea, että hetket, jolloin katsojan tulisi oppia lisää hahmojen taustoista, osoittautuvatkin pelkäksi ajanhaaskaukseksi. Jopa ensimmäisen tunnin jälkeen elokuva jatkaa ihmissuhteiden rakentelua sekä lähtökohtien pohjustamista. Asiaa ei auta se, että muutenkin tuntuu kuin elokuva ei olisi vielä päässyt kunnolla vauhtiinkaan. Lyhyesti sanottuna – ja huolimatta Cate Blanchettin yritteliäisyydestä saada omaan hahmoonsa oikeasti elävyyttä – hahmot jäävät ontoiksi kuoriksi joilla nyt sattuu olemaan näiden tunnettujen näyttelijöiden kasvot. Katsoja ei koskaan saavuta sitä kuuluisaa tunnesidettä yhteenkään näistä hahmoista. Heidän nimensäkin tahtovat unohtua, vaikka aikaa elokuvan näkemisen ja arvostelun kirjoittamisen välillä on ehtinyt kulua alle vuorokausi.
Tarina pysyy kuitenkin oikeasti mielenkiintoisena loppuun asti, vaikka matka sinne aiheuttaakin huokausefektejä enemmän kuin allekirjoittanut tahtoisi myöntää. Hahmot eivät ole parhaasta päästä, mikä haittaa sitoutumista itse tarinaan. Tunnelma on melko koominen sota-aikaan sijoittuvalle elokuvalle, mikä saattaa tuntua oudolta aluksi. Homma ei toimi niin hyvin kuin luulisi, mistä voi pääosin syyttää sekä ponnetonta leikkausta että ontuvaa käsikirjoitusta. Näyttelijöillä vaikuttaa olleen hauskaa kuvauksissa kaikesta huolimatta, mikä ainakin välittyy katsojalle. George Clooney on hyvä ohjaajan alku, mutta The Monuments Men ei kuulu hänen filmografiansa kirkkaimpaan kärkeen.
