Kauan kohuttu Uusi Kuu tuli katsottua ihan elokuvateatterissa, vieläpä kaksi päivää ensi-illan jälkeen. Elokuvateatterin aula oli ennen ovien avautumista tupaten täynnä, teinityttöjä.
Juoni on aika peruskamaa. Bella Swan (Kristen Stewart) on syvästi rakastanut vampyyri Edward Culleniin (Robert Pattinson). Vampyyri kuitenkin jättää tytön, koska uskoo näin suojelevansa Bellaa, eritoten Bellan synttäreillä sattuneen välikohtauksen jälkeen. Bella vajoaa syvälle masennukseen, josta hänet pikku hiljaa takaisin elämään auttaa vanha ystävä Jacob Black (Taylor Lautner), joka myöhemmin osoittautuu myös erääksi hirviöksi, ihmissudeksi. Bella kaipaa yhä exäänsä, eikä tiedä miten suhtautuisi Jacobiin, joka haluaisi jotain ystävyyttä enemmän.
Uusi Kuu noudattaa uskollisesti kirjan juonta, mikä on todella hieno asia, ainakin nykypäivänä kun leffat versoilevat lähteestään vaikka mihinkä suuntaan. Näyttelijätyöskentelyssä nousee esiin muutamia kirkkaita helmiä, kuten esimerkiksi Taylor Lautner ja Aroa esittävä Michael Sheen. Kristenin ja Robertin kemia tökkii tosi pahasti joissakin kohdissa, mutta välillä nämäkin kaksi onnistuvat. Kristenin näyttelijäsuoritukset Taylorin kanssa ovat huomattavasti uskottavampia. Chris Weitz on tehnyt hienoa työtä ja luulisi ainakin kirjasarjan fanien olevan tyytyväisiä. Kaikki stuntit on tehty itse ja ihmissudetkin on saatu aikaan parempina kuin olisin ikinä uskaltanut odottaa.
Musiikki on myös yksi elokuvan hyvistä puolista. En tarkoita tällä niitä ulisevia hittibiisejä taustalla vaan Alexandre Desplatin säveltämää scorea, jonka on soittanut Lontoon sinfoniaorkesteri. Vaikka muuten vihaisikin elokuvaa, ei voi kieltää etteivätkö Desplatin pimputukset olisi kaunista kuultavaa ja sopisi kohtauksiin hyvin.
Ymmärtää hyvin, minkä takia niin moni dissaa Twilight-saagan leffoja ja pitää tätä vain ohimenevänä teini-ilmiönä. Itse olin pettynyt nähdessäni Twilightin ensimmäisen kerran, mutta tästä on noustu. Arvostelijana saatan olla myös hieman puolueellinen, koska olen kirjojen syvä fani.
Kaiken kaikkiaan New Moon on mielestäni osuvasti tehty ja uskollinen alkuperäiselle lähteelleen, mikä tuntuu nykyaikana välillä tyystin unohtuneen.
