Arviot
Kyseessä on eroottisella vireellä varustettu verifestivaali, jonka sisältö ei kuitenkaan ole niin ontto, mitä pinta saattaa antaa ymmärtää.
Jean Rollin on tehnyt urallaan monta vampyyrielokuvaa, joista yksi tunnetuimpia on The Living Dead Girl. Itselleni Rollin ei ole ennestään tuttu nimi ja tämä onkin ensikosketukseni ohjaajan elokuviin. Syy, miksi valitsin juuri tämän elokuvan kaikkien muiden joukosta, johtuu varmastikin monesta hyvästä arvostelusta ja siitä, että elokuvaa pidetään yhtenä Rollinin uran merkittävimmistä. Leffa käynnistyy, kun muutama […]
leffatykki
Arvosteltu: 26.08.2008
Jean Rollinin filmografian läpikäyminen lähestyy vähitellen loppuaan, kun vuorossa oli 80-luvun tuotos The Living Dead Girl. Tässäpä taas hieman erilainen Jean Rollin -elokuva. Kaikki äijän tavaramerkit on kyllä läsnä, mutta taas mies onnistuu luomaan juuri sopivasti erilaisen elokuvan erottuakseen oman filmografiansa keskikastin elokuvista. Ei siinä, pidän kyllä niistä perinteisemmistäkin vampyyrihaahuiluista, mutta tässä on kivaa twistiä. Gorepitoisuudeltaan tämä on myös Rollinin kärkikastia ihan ehdottomasti. Tunnelmaa luodaan taas hitaasti, välillä lähes puuduttavankin hitaasti. Tottuneelle Rollin-katsojalle tämä ei kuitenkaan ole ongelma. Kuvaus on myös just niin nättiä kuin ohjaajaltaan voi odottaa ja goottilainen tunnelma välittyy hienosti taas kerran. Elokuvan juoni on samaa hataraa settiä kuin monesti Rollinin leffoissa on. Juoni on ikäänkuin vain se pohjaveto siihen kanvaasiin, johon ohjaaja sitten maalailee tunnelmallaan loput. Ei toimi joka kerta, mutta kun toimii niin toimii varsin hyvin. The Living Dead Girl on sentään juoneltaan niinsanotusti seurattava, eli siinä pysyy kyllä kiinni. Siinä mielessä tää on ohjaajansa selvästi helpoiten lähestyttäviä teoksia. Sanoisin jopa, että Grapes of Deathin ohella tämä saattaa olla se suorasukaisin näkemäni elokuva kyseiseltä ohjaajalta. Ehkä pari tv-elokuvaa Rollinilta voitais laskea myös tähän suoraviivaiseen osastoon, mutta jos puhutaan teatterielokuvista niin tämä korjaa potin siinämielessä. Kuka mistäkin aspektista näissä diggaa, mutta itse nautin näistä verisemmistä ja enemmän in your face -osaston Rollineista, kuin niistä aivan miehen alkupään taiteellisemmista pönötyksistä. Siis mistään viihde-elokuvasta ei tälläkään kertaa ole kyse, vaan varsin melankolisissa ja utuisissa fiiliksissä liikutaan. Hyvä niin, tässä ohjaaja tuntuu olevan parhaimmillaan.