Arviot
Lopputulos on siisti, hauska ja verinen.
Burt, Frank ja Freddy ovat töissä varastolla. Burt lähtee viikonlopun viettoon kun taas Frank jää neuvomaan Freddyä. Frank kertoo Freddylle, että elokuva Nigth of the Living Dead perustuu tositapahtumiin ja, että koko jupakka sai alkunsa kaasusta nimeltä 2-3-4 Trioxin. Frank kertoo myös, että varaston kellarissa on tätä kuolleita herättävää kaasua. Kun Frank ja Freddy menevät […]
Splatteriksi aivan liian kesy.
Splatter-elokuviahan ei koskaan saisi arvostella samalla mittapuulla kuin “oikeita” elokuvia, joten en sitä tee. Vaan pisteet annetaan sen mukaisesti mitä tämän sortin elokuvalla on annettavaa (ja uskokaa, että jos arvostelisin leffan sen elokuvallisten arvojensa takia, pisteitä olisi roppakaupalla vähemmän). Return of the Living Dead häviää joka kantilta mitattuna esikuvilleen, Romeron zombie-leffoille, vaikkeivat ihan samaa kastia […]
Huumori kukkii zombiapokalypsinkin keskellä.
Shit happens. Kerrankos sitä reipas lippispäinen nuori mies pääsee töihin sairaalatarvikkeita varastoivaan firmaan. Työpaikan pomo kertoo innokkaalle alaiselleen hauskan tarinan zombiapokalypsistä John Romeron alkuperäisen Night of the Living Deadin takaa. Itse asiassa zombeja ja zombikaasuakin on sopivasti säilötty juuri samaisen puljun kellariin. Innokas tarinankertoja kuitenkin vakuuttaa kaiken olevan ns. hanskassa, sillä zombisäilöt ovat rikkoutumattomia. Demonstroidakseen […]
The Return of the Living Dead on selkeästi keskivertoa paremmin onnistunut kauhukomedia kultaiselta 80-luvulta ja tämän katsoo useampaan kertaan mielellään. Zombien erikoistehosteet on vakuuttavasti tehtyjä ja sitä täydentää punk henkinen meininki ja itse näyttelijäkaartikin toimii tässä hyvin. Sieltä voisi nostaa esiin loistavan roolin tekevän James Karenin esittämän Frankin ja tietysti myös Linnea Quigleyn alastomana heiluvaa Trashiä katselee mielellään. Musiikkivalinnat sopivat juoneen myös mainiosti ja ne täydentävätkin kohtauksia erittäin hyvin. Vaikka juoni on aika perinteinen zombit vastaan ihmiset selviytymistaistelu, niin se hoitaa asiansa kovalla laadulla ja etenee suoraviivaisesti alusta loppuun asti.
3,5
Zombielokuvan klassikko, joka osuu joka osa-alueella siihen mihin tähtääkin. Huumori toimii täydellisessä balanssissa kauhun kanssa, mikä on sitä kuuluisaa harvinaista herkkua. 80-luvulla osattiin tehdä kauhukomediaa hyvällä tatsilla, se näkyy jo kun selailee vuosikymmenen parhaita kauhupätkiä. Return of the Living Dead on ihan tosissaan hauska leffa ja samalla parhaimmillaan aidosti jännittävä. Paikoin jopa yllättävän creepy, erityisesti kohtauksessa jossa kuolonkankeus iskee elävälle ihmiselle! Hyi helvetti! Just tällästä onnistunutta tasapainottelua sillä katsojien naurattamisen ja kauhistuttamisen välillä näkee hyvin harvoin. Tämä elokuva taitaa sen suvereenisti. Näyttelijäkaarti on myös erinomaista osastoa ja samaa voi sanoa leffan punk-henkisestä estetiikasta. Tätä palvelee vielä soundtrack jolla kuullaan musiikkia yhtyeiltä kuten The Cramps, T.S.O.L ja The Damned. Juuri kuin omaan korvaan räätälöityä kamaa siis. Musiikin käyttö leffassa on myös jotenkin erittäin sulavaa. Täytyy nostaa kyllä hattua sille joka on valikoinut biisit ja asetellut ne lopullisiin kohtauksiinsa. Erikoistehosteista tuskin tarvii edes lähtee suuremmin leuhottaan, kyllähän tämän filmin kaikki kauhuelokuvan ystävät tuntee. No mitä sitten itse tarinaan tulee, niin sehän on niin perinteinen zombie-selviytymis -setti kuin olla ja taitaa. Mutta tässä tullaan siihen, että kun onnistut luomaan joukon samaistuttavia hahmoja ja ohjaus sekä rytmitys on näin tiukkaa, niin ei sen juonen tarvitse päätä huimata. Elokuva ei todellakaan keksi pyörää uudelleen, mitä tulee zombileffoihin. Mutta eipä sen tarvitsekaan sillä tyyliltään The Return of the Living Dead erottuu taatusti joukosta. Sekä painuu mieleen.
+++++
Tälle voi kyllä ilolla laittaa sen viisi tähteä. Klassikko joka ei katsomalla kulu. Alagenrensä parhaita teoksia samalla, jopa niiden vakavien zombileffojen rinnalla.