Bisneksissään epäonnistunut oululainen liikemies Aarno Lamminparras lähtee vaimonsa puoliksi pakottamana työnhakumatkalle Helsinkiin, tarkoituksenaan aloittaa uusi elämä.
Kun lento AY405 Oulusta Helsinkiin kohoaa taivaalle, viisihenkinen miehistö ja matkustajat eivät tiedä, millainen pitkäperjantai heillä on edessä.
Suomen ensimmäinen lentokonekaappaus pysäyttää koko maan valtiovaltaa myöten.
Lentäessään ympäri Suomea ja ulkomaita Lamminparras asettaa paitsi miehistön lujille, myös valtavia lunnasvaatimuksia, joiden loppuunsaattaminen on työlästä 1970-luvun lopun Suomessa.
Tieto kulkee lankapuhelinten välityksellä eikä lentokenttävirkailijoiden manuaaleissa ole ainoatakaan ohjetta, miten toimia, kun lentokone on kaapattu.
Arviot
Osa leffasta menee spedeilyksi.
Eletään 1970-luvun loppua Oulussa. Konkurssiin menneen vientiyrityksen dirikka Aarno Lamminparras elää suomalaisen miehen painajaista. Perheen elatus ei onnistu työttömältä, ja taustalla on tuomioita yrittäjän vilungistakin. Aarno lähtee muijan möykän saattelemana Helsinkiin hakemaan töitä. Matka on tarkoitus taittaa lentokoneella. Vauhtia matkaan Aarno ottaa pullon suusta. Epävakaa työtön päättää kaapata matkavälineensä. Aarno Lamminpartaasta tulee Suomen ensimmäinen, ja […]
Viljami
Arvosteltu: 15.01.2013
Yhden miehen päähänpisto yltyy koko kansan tragikomediaksi.
70-lukulainen baari on täynnä kaljatuoppien kilinää ja tupakansavua. Isot silmälasit ja pulisongit elävät kultakauttaan ja kuppilan väellä tuntuu olevan hauskaa. Tai ainakin kaikilla muilla paitsi Aarno Lamminpartaalla, jota ahdistaa lähteä Oulusta etelään työhaastatteluun. Vaimokin kehtaa vielä mäkättää puhelimessa: ”Tekisit joskus jotain!”. Lamminpartaalla napsahtaa ja hän tekee jotain: hän sieppaa lentokoneen. Noista lähtökohdista starttaa puolitoistatuntisen lentonsa […]
Arsi T. Elokolikko
Arvosteltu: 16.01.2013
Kirja oli hyvä, elokuva taas otti hieman turhan paljon taiteellisia vapauksia, varsinkin kun ajatellaan että se perustuu tositapahtumiin. Loppu jäi liikaa auki (lukekaahan kirja niin ymmärrätte). Lavastus ja puvustustyö sen sijaan oli upeaa. 70-luku oli saatu kerta kaikkiaan upeasti framille. Monesti ongelmana on, että käytetään aivan liian uusia autoja ja muuta rekvisiittaa, mikä riitelee ajankohdan kanssa, nyt en huomannut mitään sellaista. Näyttelytyö on keskinkertaista. Hietalahtihan näistä paras on. Kalliala sen sijaan ei oikein istu rooliinsa. Vatanenkin aika vaisussa roolissa. Miitta Sorvali taas on oma ärsyttävä itsensä, kuten saattoi olettaakin. 3/5