Juice Leskinen oli laulaja, lauluntekijä, runoilija, sanoittaja, kansantaiteilija – suomenkielisen rock-lyriikan isähahmo. Juicen elämää leimasi kuitenkin hänen rakkauselämänsä. Kaikki muu; viina, sanoitukset ja maine tulivat sen sivutuotteena. Elokuva kertoo tarinan rakkauden ammattilaisesta, miehestä joka tunsi syvästi ja äärettömän herkästi, mutta haavoitti monia, myös itseään.
Juice-elokuva on konstailematon ja terävä, kuten Juicen persoona. Koskettava ja melankolisesti kaipaava, kuten Juicen sielunmaisema. Ronski ja suorapuheinen, kuten Juicen puheenparsi. Elokuva kertoo Juicen tien lapsuudesta läpi kuohuvan 70-luvun aina 80-luvun huippusuosioon. Kaikki elokuvan tapahtumat ovat totta – paitsi ne, jotka eivät ole.
Ihan perushyvä henkilökuva henkilöstä joka olis ehkä ansainnut hiukan syvemmänkin teoksen elämästään. Tää raapaisee aika pintapuolisesti sitä, miten Juicesta tuli Juice. Nieminen vetää kyllä roolinsa ihan kohtuullisen hyvin, mutta Pekka Strang ja Antti Tuomas Heikkinen pöllii kyllä shown tässä filmissä. Riku Nieminen on muutenkin vähän sellainen näyttelijä, etten ihan täysin pääse immersioon siitä, että tässä on nyt Juice Leskinen ruudulla. Joskin täytyy sanoa, että hieno valinta ettei lähde liikaa apinoimaan Juicen maneereja. Tää olis voinut olla sen suhteen ihan pannukakkukin. Nyt homma toimii ihan riittävän hyvin ja kiinnostavaa seurattavaa tämäkin suomirockista kiinnostuneelle on. Sanomattakin selvää, että musat on tässä kohdallaan. Riku Nieminen itseasiassa vetää yllättävän hyvin Juicen biisit, ei siinä mitään. Visuaalisesti leffa on myös hyvin saavuttanut 70-luvun ajankuvan. Tämähän kuvattiin filmille ihan sen takia, että siihen saataisiin sitä sopivaa fiilistä ja mun mielestä siinä onnistuttiin kyllä ihan mallikkaasti.
+++
Hyvä leffa, joskin kärsii samasta vaivasta kuin moni muukin kotimainen sekä ulkomainenkin muusikko-kuvaus. Eli siis kohdetta käsitellään moninpaikoin hiukan liiankin silkkihansikkain. Rajumpaa ja vielä realistisempaa sekä ajatuksia herättävää kuvausta kaipaisi kyllä monestakin kotimaisesta starasta. Tarinoitahan riittäis kyllä.