Jonestownin joukkoitsemurhatragediaan löyhästi perustuvassa kauhutrillerissä kuvausryhmä lähtee tekemään juttua uskonnollisesta yhteisöstä, jossa yhden ryhmän jäsenen sisko elää päästyään eroon huumeista. Ensin kaikki vaikuttaa päälle päin auvoiselta, mutta yhteisön johtajan käytös on kummallista, ja pian ryhmä saa myös huolestuttavan avunpyynnön mykältä pikkutytöltä. Käy ilmi, ettei elämä yhteisössä olekaan ihan sellaista kuin ulospäin annetaan ymmärtää.
Found footage tai mockumentary -tyyliset elokuvat ei todellakaan kuulu omaan lempigenreen. Oikeastaan jos pitäis alkaa listata inhokkeja niin kyseinen elokuvan tyylilaji pääsis aika kärkipaikoille. Toki joitain poikkeuksiakin on. Ti Westin Sacramentia katsoessa jäi lähinnä sellainen maku, että kuinka paljon parempi elokuva tää olis voinutkaan olla, mikäli se olisi vaan toteutettu normaalina elokuvana. Itse koen nämä found footage -leffat lähestulkoon järjestäen ihan älyttömän epäuskottaviksi. Se miten eri hetket on kuvattu ja kamera kulkee mukana on vaan niin älyttömän pökkelöä ja typerää, että se irrottaa mut aina leffasta. Dokumentaarihenkistä tunnelmaa saa kyllä luotua kuvaamalla käsivaralla, mutta se pitäisi riittää. Sacramentille täytyy kuitenkin antaa pojot muutamasta asiasta. Ensinnäkin se tarttuu erittäin mielenkiintoiseen aiheeseen, Jonestownin joukkoitsemurhaan (vaikkei leffassa sitä suoranaisesti sanotakaan). Toisekseen etenkin lahkohörhöjen johtajaa esittävä Gene Jones vetää ihan älyttömän hyvän roolisuorituksen. Siis tämä elokuva alkaa todella puuduttavasti ja meinasin heti ärsyyntyä tähän, mutta kun Jones tulee kuvaruudulle ja vetää kylmäävällä tyylillä roolinsa, huomasin kiinnittyneeni leffaan ihan eri tavalla. Tän jaksoi kyllä helposti katsoa loppuun, vaikka lopputuleman tiesikin kun keissi on tosihistoriasta tuttu. Siitäkin voi antaa pisteitä, että leffan viimeinen kohtaus on suht tehokas epäuskottavuuksistaan ja kliseisistä hetkistään huolimatta. Pisti jälleen miettimään, että kuinka vitun typerä ja lammas ihmisen täytyy olla luonteeltaan, että lähtee tollaseen lahkopelleilyyn mukaan.
Sacrament on kenties heikoin Ti Westiltä näkemäni elokuva, muttei sekään tosiaan täysin vailla ansioita jää. Siltikään en näe tällä oikein mitään uudelleenkatseluarvoa. Eikä tätä voi kyllä mitenkään lähteä suosittelemaan, jossei tuo historian karmaiseva tositarina elokuvan taustalla kiinnosta.