Silmät ilman kasvoja (1960)
Alkuperäinen nimi: Les yeux sans visage
Georges Franjun karmaisevan tunnelmallinen kauhuklassikko kirurgista, joka sieppaa nuoria naisia luodakseen uudet kasvot tyttärelleen.
- Tunnetaan myös nimillä:
- Eyes Without a Face, The Horror Chamber of Dr. Faustus
- Ohjaajat:
- Georges Franju
- Käsikirjoittajat:
- Claude Sautet, Jean Redon, Pierre Boileau, Pierre Gascar, Thomas Narcejac
- Pääosanäyttelijät:
- Alida Valli, Edith Scob, François Guérin, Juliette Mayniel, Pierre Brasseur
- Maat:
- Ranska, Italia
- Kielet:
- ranska
Saman kategorian TOP-leffoja
Suosituksia
Kommentit
Anzalone
Käyttäjä
Franjun pääteos on mainio ranskalainen psykologinen draama/kauhuleffa, joka on ehdottomasti genren faneille suositeltava klassikko. Tästä on... Lue loput
JohnRambo
Käyttäjä
Aivan liian vähälle huomiolle jäänyt kulttikauhu Ranskasta '60-luvun alusta. Leffa on tehty aikana, kun genre-elokuvaa katsottiin yliolkaise... Lue loput
60-luvun ranskalainen kauhuklassikko, joka toimii pitkälti vertauskuvallisella, sadunomaisella tasolla. Silmät ilman kasvoja karmii katsojan selkä... Lue loput
Pelimies
Käyttäjä
Mestariteos⭐️⭐️⭐️⭐️⭐️
Arvostelut
Jos joku on julmaa ja graafista, niin se myös kuvataan sellaisenaan.
Harmonica 29.03.2007 23:16
Videot
Villetys 30.03.2013
Kuvat
Kommentit
Anzalone
Käyttäjä
24.09.18 klo 22:47
Franjun pääteos on mainio ranskalainen psykologinen draama/kauhuleffa, joka on ehdottomasti genren faneille suositeltava klassikko. Tästä on vaikea etsiä mitään isoja vikoja. Yksi 60-luvun parhaista leffoista genressään.
JohnRambo
Käyttäjä
13.03.18 klo 13:00
Aivan liian vähälle huomiolle jäänyt kulttikauhu Ranskasta '60-luvun alusta. Leffa on tehty aikana, kun genre-elokuvaa katsottiin yliolkaisesti halpana roskana. Herran vuonna 1960 tehtiin kuitenkin kolme kauhuleffaa, joissa kaikissa huippuohjaaja tarttui halpisgenreen ja tuloksena oli 3 klassikkoa, jotka edelleen pelottavat ja ovat kestäneet aikaa. Tämän elokuvan lisäksi tarkoitan teoksia Psycho ja Peeping Tom.
Silmät ilman kasvoja tosi karmiva leffa, jonka perusideassa plastiikkakirurgi yrittää tehdä onnettomuudessa loukkaantuneelle tyttärelleen uusia kasvoja kaapatuista naisista. Tässä on aineksia ikivanhoista taruista ihmisestä, joka leikkii Jumalaa (ala Frankenstein tai tohtori Moreau), mutta myös henkii myös tulevia kuvia slasher- ja splatter-genrejen irtoruumiinosille.
Elokuvan päähenkilö naamio on todella onnistunut, sillä pikaisella vilaukselta se näyttää suhteellisen paljon oikeilta ihmiskasvoilta, mutta on oikeastaan vain sen piirteitä muistuttava kuori. Elokuvassa nähdään kohtaus, jossa päänäyttelijätär on ilman naamiota ja tästä on annettava kredittiä castaukselle. Edith Scobin kasvot ovat valmiiksi syvine silmäkuoppineen ja korkeine poskipäineen tarpeeksi pääkallomaiset, jota vain on vielä korostettu onnistuneella maskeerauksella. Samalla lailla tehty näyttelijävalinta oli toisessa mestariteoksessa, Carnival of Souls.
Elokuvan teema ulkoisen kauneuden vaikutuksesta sisäiseen olemukseen on tosi kiehtova ja ehkä vielä nykypäivänä ajankohtaisempi yleistyneen kosmeettisen- ja plastiikkakirurgian myötä. Päähenkilö kokee olevansa vain kuori ihmisyydestään ilman ihmismäisiä kasvojaan, ja yrittää peittää tätä ominaisuutta itsestään kuvaavasti naamiolla. Kirurgi-isä taas jopa häpeää jälkikasvunsa epämuodostumia, ja lähtee aika extremeihin toimenpiteisiin jotta ulkoinen kauneus toisi sisäistä rauhaa. Leffa ei tarjoa yksinkertaisia vastauksia monimutkaisiin kysymyksiin, mutta antaa niihin paljon ajatuksen aihetta.
Teknisiltä osilta elokuva on upean näköinen ja kestänyt aikaa todella hyvin. Onnistuneen maskeerauksen lisäksi, elokuvan kuvaus on todella upean näköistä ja veikkaan että tämä on kuvattu mustavalkoisena nimenomaan tyyli- eikä budjettisyistä. Musiikkipuoli on myös loistavaa. Soundtrackilla on makeita melankolisia ja unenomaisia tunnelmapaloja, kuin myös karnivaalimusiikkia muistuttavia pelottavia biisejä.
(Kirjaston DVD)
OneMoreGoddamnHippieAndMyHeadWillExplode
Käyttäjä
02.11.15 klo 23:35
60-luvun ranskalainen kauhuklassikko, joka toimii pitkälti vertauskuvallisella, sadunomaisella tasolla. Silmät ilman kasvoja karmii katsojan selkäpiitä aivan samalla tavalla nyt kuin viisikymmentä vuotta sitten, ja se on täynnä mieleenpainuvia yksityiskohtia häkeissään haukkuvista koirista kirurgi-isän urheiluautoon.
Pelimies
Käyttäjä
04.04.15 klo 21:22
Mestariteos⭐️⭐️⭐️⭐️⭐️
Jaloviina
Käyttäjä
08.12.13 klo 10:59
Silmät ilman kasvoja on vanha elokuva. Ikäänsä nähden leffan tehosteet ovat ihan hyviä. Odotin kunnon muovailuvahasettiä, mutta ihan kivan näköiset maskeeraukset oltiin saatu aikaiseksi. Siitä plussaa.
Juoni on idealtaan ihan hyvä, mutta siihen ei onnistuta pureutumaan kunnolla. Elokuva vaikuttaa todella pinnalliselta, eikä näyttelijät pureudu rooleihinsa uskottavasti.
Kauhua tässä elokuvassa ei ole nimeksikään. Pintapuolisen menon takia tässä ei ole oikeastaan lainkaan minkäänlaista erityistä tunnelmaa, joka aiheuttaisi kauhua tai edes jännitystä. Draamaa tästä voi joku jonkun verran saada, mutta minä en tässäkään onnistunut.
Kokonaisuutena näen tämän leffan sellaisena kevyenä lauantai-illan hömppänä, jonka katsoo vain, jos ei ole parempaa tekemistä. Visuaalisesti ikäisekseen leffaksi ihan hieno, mutta siihen se oikeastaan jää.
Edellinen sivu | 1 2 3 4 | Seuraava sivu