Oma maa (2018)

Oma maa kertoo ajanjaksosta sodan päättymisestä vuonna 1945 olympiavuoteen 1952. Turvattua elämää elänyt Anni rakastuu jatkosodassa haavoittuneeseen Veikkoon. Anni jättää kaiken taakseen ja lähtee uudisasukkaaksi Pohjois-Karjalan umpimetsään raivaamaan asutustilaa eli niin sanottua kylmää tilaa. Ruusuisen alun jälkeen kohtalo iskee Annin unelmat pirstaleiksi ja rakkaus Veikkoon joutuu koetukselle.
- Ensi-ilta: 26.10.2018
- Ohjaajat:
- Markku Pölönen
- Käsikirjoittajat:
- Antti Heikkinen (III), Markku Pölönen
- Pääosanäyttelijät:
- Antti Virmavirta, Hannu-Pekka Björkman, Konsta Laakso, Marjaana Maijala, Marja Packalén, Mika Nuojua, Oona Airola, Sanna-Kaisa Palo
- Maat:
- Suomi
- Kielet:
- suomi
Kommentit
Beer Master
Käyttäjä
11.01.21 klo 20:21
Visuaalisesti kaunis komeine maisemineen ja näyttelijät tekivät hyvää työtä, Antti Virmavirrasta tykkäsin kovasti. Juonessa ei kauheasti muuta sisältöä ole kuin tavallista rakkaustarinaa mutta silti ei tarvinnut haukotella.
Juki
Käyttäjä
22.07.19 klo 23:12
Näyttelijät tekevät kaikki hyvät suoritukset ja myös ohjaus on onnistunut kuten Pölösellä aina. Myös musiikki kuulostaa hienolta ja kuvauskin on upeaa katsottavaa. Tarina oli myös mielenkiintoinen, mutta kokonaisuutena leffa oli ehkä hiukan liian romanttinen omaan makuuni.
Termis85
Käyttäjä
30.04.19 klo 08:26
Parhaita suomi filmei koskaan, tykkäsin.




Veikko Simula
Käyttäjä
17.11.18 klo 15:04
Pitkälle samaa mieltä kuin giga; liikaa siirappia! Elokuvia ei kuitenkaan voi pitää dokumentteina tai tiukasti lähdeaineistoon perustuvina väitöskirjoina vaan taiteilijan kuvauksina henkilöiden tuntemuksista ja kohtaloista.
Olihan siellä tietysti kohtia, jotka heikensivät "uskottavuutta", mutta kokonaisuutena Oma maa oli nautittava kokemus. Näyttelijöiden suoritukset olivat onnistuneita.
Antti Virmavirran suoritus oli erityisen upea!
giga
Käyttäjä
06.11.18 klo 18:27
Oma maa on Markku Pölösen ohjaama romanttinen draama. Odotin näkeväni kaunista ja vahvaa sodanajan kuvausta, mutta jouduin hieman pettymään. Pölönen rakentaa hienosti tunnelmia kuvauksen ja musiikin avulla, mutta itse draama jää hieman puolivillaiseksi. Näyttelijöistä niin pää- kuin sivuroolien esittäjät tekevät takuuvarmaa työtä, mutta jokin on pielessä. Ehkä käsikirjoitus olisi vaatinut vielä hiomista: Tarina ontuu siellä sun täällä, ja Pölönen oikoo mutkat suoriksi kuin taikuri, joka taikasauvaansa heilauttaa: Simsalabim - ja kaikki yhtäkkiä järjestyy!
Pohjois-Karjalan jylhiä maisemia katsellessa sielu lepää, joten kyllä tämän ääressä viihtyy, vaikka miksikään merkkiteokseksi Oma maa ei yllä.





Edellinen sivu | 1 | Seuraava sivu