Kymmenes uhri (1965)
Alkuperäinen nimi: La decima vittima
- Ensi-ilta: 11.10.1968
- Ohjaajat:
- Elio Petri
- Käsikirjoittajat:
- Robert Sheckley, Tonino Guerra
- Pääosanäyttelijät:
- Elsa Martinelli, Evi Rigano, George Wang, Luce Bonifassy, Marcello Mastroianni, Massimo Serato, Milo Quesada, Salvo Randone, Ursula Andress
- Maat:
- Italia, Ranska
- Kielet:
- englanti, italia
Saman kategorian TOP-leffoja
Suosituksia
Kommentit
Pelimies
Käyttäjä
Eri hauska ja viihdyttävä 60-luvun scifistely, joka toiminut selkeästi henkisenä edeltäjänä 3 vuotta myöhemmin julkaistu... Lue loput
Joku
Käyttäjä
Olipas melko hauska ja aikakaudelleen kerrassaan erilainen italialainen elokuva. 10th Victim on näitä "The Most Dangerous Game" -elokuvan jälkel&... Lue loput
Paranoid
Käyttäjä
Tyylikäs ja erikoinen leffa 60-luvulta. Ursula Andress superseksikkäänä pääosissa.Neljä.
Videot
Heinätonttu 23.08.2011
Kuvat
Kommentit
Pelimies
Käyttäjä
02.12.22 klo 22:10
Eri hauska ja viihdyttävä 60-luvun scifistely, joka toiminut selkeästi henkisenä edeltäjänä 3 vuotta myöhemmin julkaistulle Barbarella-filmatisoinnin, sillä yhtä järjetöntä menoa molemmissa on.
Krediittiä hienosta lavastuksesta ja puvustuksesta, soundtrackin ohella.
⭐️⭐️⭐️⭐️⭐️
Joku
Käyttäjä
29.11.22 klo 21:25
Olipas melko hauska ja aikakaudelleen kerrassaan erilainen italialainen elokuva. 10th Victim on näitä "The Most Dangerous Game" -elokuvan jälkeläisiä, joskin tätä ryydittää vahva satiiri sekä musta huumori. Molemmat itseasiassa toimii todella hyvin. Vielä kun elokuva on 60-lukulaisittain futuristisen näköinen, ja täytetty mitä oudoimmilla esineillä ja pop-taidemaisilla lavasteilla ja otoksilla, alkaa paletti olla kokolailla kasassa. Visuaalinen puoli sekä vinoutunut tunnelma ajaa ehkä tuon ihmisjahti-juonen ohi, muttei sekään jää liiaksi taka-alalle, vaan jaksaa kyllä pitää mielenkiinnon yllä loppuun asti. Marcello Mastroianni on kelpo mies rooliinsa, mutta täytyy kyllä sanoa, että upea Ursula Andress varastaa shown tässä elokuvassa. Eikä tuo nyt mikään ihme sinällään ole. Andressin ja Mastroiannin kemiatkin pelaa kyllä hienosti yhteen, ja elokuva saa paikoin myös kaiken muun fiiliksen vaihtelun lisäksi romanttisen komedian piirteitä. Tavallaan normaalisti tälläinen sillisalaatti varmaan tuntuisi jotenkin hankalalta katsottavalta, mutta 10th Victimin omaperäinen ulkoinen ilme ja (aiheeseen nähden) absurdin hyväntuulinen meininki pitää hymyn naamalla kyllä.
10th Victimiä on jokseenkin helppo suositella kenelle tahansa kulttielokuvan ystävälle. Se on omalaatuinen silmiähivelevä trippi ja tunnelmapala 60-luvulta, jonka kaltaista ei nyt ainakaan ihan joka päivä kävele vastaan. Italocinemasta kiinnostuneille myös varmaa kamaa.
Paranoid
Käyttäjä
15.12.19 klo 15:29
Tyylikäs ja erikoinen leffa 60-luvulta. Ursula Andress superseksikkäänä pääosissa.
Neljä.
Jude
Käyttäjä
14.07.15 klo 09:22
Aivan hellllvetin tyylikäs leffa kauttaaltaan. Soundtrack on veikeä mutta mainio, visuaalisesti värien käyttö jaksaa miellyttää silmää aina loppuun saakka. Lisäksi 60-luvun design ja vaatetus (vaikka tässä pyritäänkin luomaan futuristinen tunnelma) ovat tässä myös esillä hienosti, aijai! Juonikin ottaa napakasti otteeseen heti alusta saakka, sen verran mielenkiintoisen idean pohjalle 10th Victim on tehty.
Heinätonttu
Käyttäjä
23.08.11 klo 21:22
Kymmenennen uhrin maailmassa ei ole sotia tai yksittäisiä väkivallan purkauksia. Impulsiivisten ihmisten metsästysvietti on taltutettu maailmanlaajuiseen Big Huntiin, peliin jossa osallistuja toimii vuorotellen metsästäjänä ja metsästettävänä. Pääpalkkiona on miljoona dollaria, ja sen saavuttaakseen täytyy selviytyä pelissä 10 kierroksen ajan, viisi kertaa metsästäjänä ja viisi kertaa metsästettävänä. Häviöstä osallistuja maksaa omalla hengellään, ja jos luoti osuu väärään henkilöön on kohtalona vuosien linnatuomio.
Kevytmielisen elokuvan tarinassa Mastroiannin esittämä Marcello Polletti päätyy Andressin näyttelemän Caroline Meredithin metsästettäväksi. Saadakseen taposta irti maksimaalisen hyödyn Meredith tekee sopimuksen mainostoimiston kanssa Pollettin teloittamisesta maitomainoksessa. Polletti on kuitenkin epäileväinen, ja myös hänellä on omat bisnesideansa. Kun pelaajat sattuvat juonitteluidensa ohella vielä rakastumaan, on epävarmuuden, halujen ja kieroilun värittämä arvaamaton ajojahti valmis.
Periaatteessa komedia nojaakin lähinnä yhä syvenevämpään tarinaansa, jonka loputtomat käänteet ja omituiset ja nokkelat yksityiskohdat pitävät mielenkiiintoa yllä. Huolellisesti ja onnistuneesti rakennettu konsepti on kuitenkin myös olennaisen tärkeä tekijä, Big Hunt kun istuu elokuvan rinnakkaistodellisuuden maailmaan luonnollisesti ollen jokapäiväinen osa sitä, olematta kuitenkaan amerikkalaiselokuvien tyylistä pakotusta jolla taataan katsojan ymmärrys asiasta. Kymmenennen uhrin maailma tuntuu toimivan, väkivaltaistuvalla maailmalla satirisoiva teos onnistuu esittämään asiat niin arkipäiväisenä, ettei Big Huntin kaltainen yliammuttukaan peli tunnu enää lainkaan sairaalta tai väärältä, vaan kiehtovalta.
Mustaakin huumoria on runsaasti mukana, pelin kaupallistamisen lisäksi parina yksityiskohtana mainittakoon vaikka Big Huntin pääkonttorin liepeillä pauhaavat megafonit jotka tietävät kertoa mm. kuinka toinen maailmansota olisi vältetty Big Huntilla Hitlerin purkaessa aggressioitaan sen kautta, tai kuinka pelaajat voivottelevat kun ravintoloissa ei saa enää ammuskella, tai kun Polletti saarnaa tunteikkaasti auringonpalvojien uskonnollisessa messussa, lopuksi vain todeten tehneensä sen rahan vuoksi... Monet arvot ja normit saavat purra pölyä elokuvan tehdessä niistä häikäilemättömästi mutta sulavasti pilkkaa.
Kun taustalla vielä alati soi kevyt poppi ja karismaattiset pääosienesittäjät suhtautuvat teokseen tarvittavalla leikkisyydellä, ei satiiri jää liian kuivaksi. Yksityiskohtaisessa lavastuksessa ja puvustuksessa näkyy 60-luvun futurismi, joka sopii mainiosti vaihtoehtotulevaisuuden epäsovinnaiseen maailmaan, ja joka pitää elokuvan ilmeen yhdessä aina ajankohtaisten teemojen kanssa edelleen tuoreena.
Edellinen sivu | 1 | Seuraava sivu