Jeanne Dielman, 23 Quai du Commerce, 1080 Bruxelles (1976)
Tuntemattomaksi jääneessä nykyelokuvan merkkiteoksessa keski-ikäinen, keskiluokkainen brysseliläinen yksinhuoltaja Jeanne Dielman puuhastelee kotiaskareiden parissa, laittaa ruokaa vaiteliaalle pojalleen ja ottaa iltapäivisin vastaan herrasmiehiä. Päivästä toiseen, erääseen päivään asti.
- Ohjaajat:
- Chantal Akerman
- Käsikirjoittajat:
- Chantal Akerman
- Pääosanäyttelijät:
- Delphine Seyrig, Henri Storck, Jacques Doniol-Valcroze, Jan Decorte, Yves Bical
- Maat:
- Belgia, Ranska
- Kielet:
- ranska
Aiheeseen liittyvät artikkelit
Onnistuneesti sääntöjä rikkoneet elokuvat
Vaikka elokuva on taidetta, eikä taiteessa lähtökohtaisesti ole sääntöjä, on tässäkin taiteenlajissa kirjoittamattomat perusteensa joita ei tule rikkoa. On kui... Lue loput
Saman kategorian TOP-leffoja
Suosituksia
Kommentit
Grantarver
Käyttäjä
Joko tämä on mielestäsi omaperäinen taiteellinen mestariteos tai tajuat katsovasi kirjaimellisesti maailman paskinta elokuvaa. Seuraat yksin... Lue loput
Heinätonttu
Käyttäjä
Omaperäinen elokuva, jossa seuraillaan leskeksi jääneen kotirouvan arkisia touhuja. Toistuviin päiviin alkaa tulla pikkuhiljaa säröjä, jotka kertovat rutiinihel... Lue loput
MaxS
Jeanne Dielman on niitä "5 tähteä tai 1 tähteä" elokuvia joista ei oikein voi olla välinpitämätöntä mieltä. Elokuvassa seurataan yksinäisen naisen ark... Lue loput
Kuvat
Kommentit
Grantarver
Käyttäjä
13.03.20 klo 00:30
Joko tämä on mielestäsi omaperäinen taiteellinen mestariteos tai tajuat katsovasi kirjaimellisesti maailman paskinta elokuvaa.
Seuraat yksinäisen eukon päivittäisiä ruutiineja lihanpullien teosta kahvinkeittoon ja tiskaukseen kolmen päivän ajan.. Kolmen ja puolen tunnin ajan. Sitä tämä on.
Kolmantena päivänä jotain vihdoin tapahtuu,
mutta se "jotain" on myös tehty erittäin masentavan tylsästi. Ehkä myös tarkoituksella.
Olen selvästi tyhmä ihminen joka ei ymmärrä taiteen päälle, ja julistan Jeanne Dielmanin maailman paskimmaksi elokuvaksi. Onneksi olkoon.
Heinätonttu
Käyttäjä
27.01.12 klo 16:44
Omaperäinen elokuva, jossa seuraillaan leskeksi jääneen kotirouvan arkisia touhuja. Toistuviin päiviin alkaa tulla pikkuhiljaa säröjä, jotka kertovat rutiinihelvettiin ajautunen naisen mielen järkkymisestä. Teemaltaan elokuva on siis osittain melko perinteinen babylon-loppuunpalaminen esimerkiksi Haneken Seitsemännen mantereen tai Fassbinderin Herra R:n tyyliin. Näkökulma elokuvassa on nihilistisen viiltävä totaalisessa koruttomuudessaan. Kolmetuntinen elokuva käyttää tehokeinona pituuttaan, hyvin pitkiä ja toistuvia ottoja sekä tapahtumaköyhyyttä. Tiskien pesun ja kaupassakäynnin ihmissielua raastava voima tulee harvinaisen hyvin katsojallekin perille kun hänet pakotetaan katsomaan minuutti minuutilta samaa touhuilua. Samalla elokuva lienee myös kommentti naiset kotiin alistavalla patriarkaaliselle yhteiskunnalle, Jeannen palvellessa pyyteettä jo aikuista poikaansa ja vieraitakin miehiä. Modernin naisen työ kotona banaaliudessaan ja eristäytyneisyydessään voi olla yhtä ahdistavaa ja raskasta kuin tehtaassa samoja muttereita vääntävän tai näyttöpäätettä tuijottavan miehensäkin. Elokuva luetaankin usein feministisen elokuvan tärkeimpien teosten joukkoon.
Rouva Dielmanin yksiö kitsch-koristeineen ja haalistuneine tapetteineen tarjoaa näyttämön suurimmalle osalle elokuvan pitkistä kohtauksista. Staattinen kamera on jopa sijoitettu aina samaan paikkaan. Ratkaisut synnyttävät paitsi elokuvan nukkavierun estetiikan myös muistuttavat katsojaa jollain tasolla tästä itsestään, ikään kuin hän olisi tirkistelijä joka ihmettelisi aina samasta piilosta rouvan ruoanlaittoa ja muita puuhia. Jonkinlainen tirkistelijäluonne katsojan kai täytyykin olla, jotta hän jaksaa tarkastella Jeannea peseytymässä tai hakemassa nappia takkiin kerran toisensa jälkeen. Yhtä vähäeleisessä Resnaisin Marienbadissakin pääosaa esittänyt Delphine Seyrig hoitaa pitkät, hiljaiset ja ilmeettömät, joskus katatonisetkin kohtauksensa vaivatta läpi. Samalla hän kuitenkin kykenee paljastamaan uskomattoman paljon hahmonsa sielunelämästä katsojalle.
Elokuva on ehdoton mestariteos tilan ja ajan käytössään, joka joko hypnotisoi katsojansa kolmeksi tunniksi tai kyllästyttää kuoliaaksi. Kummassakaan tapauksessa ohjaajan järkkymätön visio ei varmasti jätä kylmäksi.
MaxS
21.02.10 klo 12:44
Jeanne Dielman on niitä "5 tähteä tai 1 tähteä" elokuvia joista ei oikein voi olla välinpitämätöntä mieltä. Elokuvassa seurataan yksinäisen naisen arkielämää, siis kirjaimellisesti arkielämää kolmen tunnin ajan. Välillä kun katselee jotain 15 minuutin peseytymiskohtausta alkaa miettiä että voisiko tehdä jotain järkevämpääkin. Tästä jos haluaisi viedä realismin pidemmälle, täytyisi varmaankin kuvata elämää 24 tunnin ajan reaaliajassa ja poistaa hieman alleviivaava loppukohtaus. Genrensä kärkeä ja feminististen elokuvien huippu.
Edellinen sivu | 1 | Seuraava sivu