Iso kiltti jätti (2016)

Pisteytyksiä: 27
Tarkka arvo: 2.556
Arvosteluja: 0
Kommentteja: 6

Alkuperäinen nimi: The BFG

Koko perheen seikkailuelokuva kertoo mielikuvituksellisen tarinan pienestä Sohvista ja Jätistä, joka tutustuttaa hänet Jättiläismaan ihmeisiin ja vaaroihin.

Genret:: Seikkailu, Fantasia
Valmistusvuosi:: 2016

Ensi-ilta: 01.07.2016
Ohjaajat:: Steven Spielberg
Käsikirjoittajat:: Christopher Abbott, Melissa Mathison, Roald Dahl
Pääosanäyttelijät:: Bill Hader, Jemaine Clement, Mark Rylance, Penelope Wilton, Rebecca Hall, Ruby Barnhill
Maat:: USA, Iso-Britannia, Kanada
Kielet:: englanti

Kommentit

Arvostelut Kommentit Videot Kuvat

uusis
Käyttäjä

07.08.19 klo 01:26

Luin tämän kirjan poikasena ja pidän Roald Dahlia yhtenä maailmankaikkeuden parhaimpana kirjailijana. On tässä vähän sitä fiilistä jota kirjassakin on. Tietenkin on eriasia lukea nuorille suunnattu jännitysromaani nuorena kuin katsoa siitä tehty elokuva aikuisena. Hieno juttu kun tästä tehtiin elokuva, ja laadukkaasti.

Nosfecoff
Käyttäjä

08.03.18 klo 01:19

Parin "tylsän" normaalimaailmaan sijoittuvan normaali-Spiilbärielokuvan välissä saatiin taas ET-osastolta tuttua söpö-Spiilbäriä Big Fucki...Friendly Giantin muodossa. Big Giant? Eivätkö jättiläiset ole isoja jo muutenkin? Menköön nyt lapsen keksimänä nimityksenä, mutta leffan katselu olisi helpottunut, mikäli Isolla Jätillä olisi kunnon nimi. Nimihahmon roolissa kuullaan (ja... nähdään?) Mark Rylance, joka tekee loistavaa työtä pöhelöiden sanaväännöstensä ja kaiken muunkin kanssa. Isojen Vähemmän Ystävällisten Jättien ääninäyttelijät ovat myös yksi elokuvan vahvuuksista; varsinkin todella paljon brittiläistyneeltä John Malkovichilta kuulostava ilkimys jää mieleen juuri loistavan dialoginsa ansiosta. Visuaalisesti leffa on hyvin, hyvin vahvasti kompuutterigrafiikan varassa, mutta toisin kuin itsensä vakavasti ottavissa, muka-todelliseen maailmaan sijoittuvissa elokuvissa, tässä se kuuluu asiaan ja kaikkea muuta kuin häiritsee. Animaation ja kaiken muunkin taso on korkealla, ja sitä on ilo katsella.

Skidin kidnappauksella käynnistyvä ja pahan saamiseen palkkansa enimmäkseen perustuva tarina ei ole paras mahdollinen, mutta tästä saamme kai kiittää itselleni täysin tuntemattoman alkuperäisteoksen laatijaa, eikä niinkään elokuvantekijöitä. Tästä aiheesta ja näillä loistavilla näyttelijöillä olisi voitu saada aikaan jotain todella syvällistä ja kaunista. Sellaista ei tällä kertaa ole juuri tarjolla, mutta leffan humoristisuus ja satukirjamainen söpöily ajavat asiansa aivan mukavasti myös.
Spielbergisyyden ohella suurin syyni elokuvan katseluun lieni "jättimäisen" hyvä näyttelijä Rebecca Hall, mutta hänelläpä ei montaa sanaa sanottavanaan ole. Elokuvaa en voi tästä kuitenkaan syyttää. Onneksi nuoren päähenkilön esittäjä on ikäisekseen kerrassaan loistavasti onnistuva kannatellessaan ison kaverinsa kanssa elokuvan jokseenkin mitäänsanomattomaksi jäävää tarinaa.

Uytp7
Tähtääjä

07.03.18 klo 22:49

Symppis jätti kantaa leffaa Mark Rylancen ilmentämänä leveillä hartioillaan. Sen sijaan pääosan tytöntyllerö osoittautui hieman ärsyttävämmäksi tapaukseksi, sitä oltiin taas niin isoa niin isoa että (no pun intended). Kuvauksellisesti pätkä näytti hetkittäin liian CGI-pitoiselta, tuollaiset prosentit voisi pitää hieman matalampina, muutoin nousoo piähän. Myös leffan keskeinen konflikti tuntui rippusen köykäiseltä. Onneksi elokuvan viimeinen näytös toimi milteinpä parhaiten, pieruhuumoria lukuunottamatta leffan huumori pani hymyilyttämään eikä sadun/seikkailun tuntu runsaasta efektitulvasta huolimatta täysin kadonnut. Spielberginä pettymys, yleisesti ottaen ajaa asiansa elokuvaviihteenä.

Ludil
Käyttäjä

27.07.16 klo 21:32

Elekuvaisen kunnuaksi minä ilmaista mielenpiteeni jättikielellä (tae jottain sännepiäin) koska en voi vastustuttaa janssoninkiusausta olla tekeämättä niin! Niin. Tiikos ja anteeksi etummaiseen käpälöiseen. Ei yhtään tärsyttävää ämmöinen...

Iso Kiltti Jätti on ohjaajan näkömökönen elekuvainen ja tarinaiseltaan uivallinen (niin kuin Roald Dahlin turinaiset tuppaavat olomaan). Kotselukakemuksena sen alku oli luppaava, mutta meno tystyssähtää äikkiä sen jäläkkeen, kun oivoltaa lehvan hedastimpoisuuden. Vaikka elekuvaisessa on jättiläisiä, niistä jos joistain tiggaan, ja vaikka itse juonilainen on sammalmökö soikoon! oikaasti hyvä, neiminki olla hyvin pitkältälti pitkästyttyvää ja jotenkin sellasta paikoisellaan jurnuttamista. Vasta kun loppupuolikkaisella päästäänkin tapaamaan muuan ähveriään paikkosen kannujenarvoisaa taamia, touhu alkaa kiinnostamaan eniämmän, mutta ei niin paljoo, että se kokonaisen elekuvaisen pelastaisi. Niin.

Parhainta lehvassa on IKJ:tä ilmikkäästi läyttenevä Mark Rylance joka on paikkoittellen melekkein liikuttavakin, sen fisuaalisuus, sen sämminlydämisyys sekä verkkaisuus. Verkkaisuus on toki ähverömukulaispahimmillaan jopa puututtavan tylysää, mutta ihistuttavimmillaan heinoa hetkessä elämistä, rentoa ja laanmäheistä viilistelyä, jonka etenki peehänkilöjätti IKJ ossaa. Mukuvaa, ettei aina tarvitse tunkeilla lehvaa täytteen ymistelyrymistelyä. Elekuvaisen fisuaalinen puoli on näyttävä, ei ehkä aidonmaidonnäkönen, mutta siis näyttävä. Jätit ovat muikean näkösiä ja kerspeptiivit mielenkiintoisimmillaan asetelmassa jätti vs. ihmisten maa. Huonoimmillaan elekuvainen on siis tosiaan liian vitkäpeteinen, epämoterni ja huohuokailuttavan hedastimpoinen, vähän niin kuin jättien käyttämä mielikielikin. Musiikinpoikaset ovat liian imelät, jotain muunkaltaista olis saanut olla. Ja pierutuhnuruhnuhuumori ei naurattanut ketään elekuvaissalissa, ei edes minun edessä istuvaa pikkuisen tikkuista ihmispoikaparsaa, joka kyllä hihkui kaikelle muulle.

Suomitubbi toimii lehvassa kohotalaisesti. Jäteillä on oleisesti yttaen jeessit ääniläyttelijät ja ite IKJ:llä on mukuva, oikeenlaiselta waanhalta kääkältä kuulustava äänönen. Vain ihmistytteliparsan ääniläyttelijän kimitys on sellasta, että IKJ:nä olisin vipannut likkalapsosen muina miehinä kiehuvaan limupataattisoppaan (tae mitä se litku lienee ollutkaan). Äänönen ja naamoinen eivät täsmää toisiinsa olleskaan, mikä on aikas häeritsevää. Niin.

Että kun olisin halunnut tykkäistä tästäkin elekuvaisesta eniämmän, mutta minkäs teet. IKJ olla mielestäni katsomisen arvoinen vaikka onkin liian korkean pituinen. Niin. On se omanlaisensa, niin.