Joskus sitä tulee ihan tarkoituksella katsottua huonoja elokuvia. Silloin muistaa paremmin, miksi ne hyvät elokuvat oikein ansaitsevat pisteensä. Videovuokraamojen B-hyllyt ovat yleensä täynnä materiaalia, johon voi perehtyä ihan vain siksi, että pääsee haukkumaan sitä. Kalman kierteeltä odotin alhaisimman mahdollisen arvosanan ansaitsevaa elokuvaa ja samalla mukavaa päätöstä muutaman päivän kestäneelle B-elokuvien putkelleni, mutta elokuva pääsi jossain määrin jopa yllättämään. Kuitenkaan heti ei kannata rynnätä lähimpään vuokraamoon, koska yllätysstatuksestaan huolimatta kyseessä ei ole kummoinenkaan elokuva.
Dennis Hopperin esittämän liikemies Henryn elämä mullistuu, kun hän kuulee tyttärensä tappaneen viattoman jalankulkijan ajellessaan humalassa ympäri kaupunkia. Henry yrittää tietysti salata tapahtuneen, mutta kiero liikemies Ron kuulee asiasta ja alkaa kiristää Henry-raukkaa. Homma mutkistuu vielä enemmän kun Henry tulee tapelleeksi Ronin kanssa vessassa ja yhtäkkiä Henryllä onkin käsissään ruumis. Onneksi apuun tulee Michael Madsenin esittämä Will, joka haluaa jostain syystä auttaa Henryä. No, pian näemme, ettei Ron olekaan ainoa ruumis Willin takakontissa, ja Henry onkin kohta todellisessa kalman kierteessä.
Mistään päättömästä amok-juoksusta ei elokuvassa kuitenkaan ole kyse, vaan hyvinkin nopeasti katsoja huomaa, että elokuvassa ei tapahdu oikein mitään pitkään aikaan. Keskikohta koostuukin oikeastaan vain Hopperin ja Madsenin välisistä keskusteluista, joiden takia leffaa onkin parjattu monessa paikassa. Keskusteluiden taso vaihtelee viihdyttävästä huulenheitosta myötähäpeää aiheuttavaan filosofointiin siitä, mikä oikein tekee ihmisestä psykopaatin. Hahmojen taustoja yritetään valottaa hieman kertomalla heidän menneisyydestään, mutta heidän menneisyytensä on rakennettu niin kornisti, ettei se kiinnosta minkään vertaa.
Suurin osa Kalman kierteen näyttelijöistä onnistuu tekemään todella surkean roolisuorituksen. Varsinkin Henryn tyttären näyttelijä onnistuu vääntelemään naamaansa niin typerästi, että katsoja alkaa jo kaivata kaukosäädintä. Onneksi elokuvassa näytetään pääasiassa vain Dennis Hopperia ja Michael Madsenia, jotka suoriutuvat rooleistaan yllättävänkin hyvin, kun ottaa huomioon elokuvan B-statuksen, ja sen, että molemmat tuntuvat vetäisevän semmoiset 47 huonoa roolisuoritusta yhtä hyvää kohden. Madsenin ja Hopperin ansiosta elokuva tuntuu edes välillä uskottavalta.
Paljon epäuskottavia tapahtumia ja naurettavaa dialogia syö elokuvan pisteitä reilusti, mutta minun täytyy kyllä myöntää, että Kalman kierteellä on kaikesta huolimatta omat hetkensäkin. Alussa elokuvan tunnelma onnistuu välillä jopa saamaan katsojan oikeasti jännittämään hahmojen puolesta, joten mahdotontahan minun on elokuvaa täysin teilata. Budjettirajoitukset näkyvät selvästi, mutta eivät pääse pahemmin haittaamaan, mitä nyt suuryrityksen pomo tekee töitä ulkohuussin kokoisessa toimistossa ja räjäytettävästä Mazdasta on poistettu ajovalot ennen räjäytystä (niistähän voi saada muutaman taalan romuttamolla).
Kalman kierre on loppujen lopuksi parempi kuin odotin. Hyvä elokuva se ei ole, mutta ei se ansaitse mielestäni sellaista parjausta kuin se on saanut vaikkapa IMDB:ssä. B-elokuvaksi kyseessä on kaikesta huolimatta varsinaisen siedettävä tapaus, jonka pystyy katsomaan loppuun asti ilman sen suurempia vatsanvääntelyitä.
nimimerkki: Nosoki
