Tarina kertoo kuolemasta joka tulee jälleen noutamaan yhden maanpäällisistä toisiin sfääreihin. Noudettavana tällä kertaa on Sir Hopkinsin esittämä vanha liikemies. No Mr Deathän tapaa miehen jo vähän ennen varsinaista noutotapahtumaa. Tänä aikana kuolema seuraa miehen perässä joka paikkaan viimeisiä päiviä elettäessä. Bisnesmaailmassa on kieroiluja ja viimeinen mutkaa kuoleman matkaan tulee kun hän rakastuu liikepampun tyttäreen.
Joskus miettii leffan perimmäisiä tarkoituksia, ja tässä tapauksessa ei tarvitse tehdä sitä. Joe Black on ylipitkä, siirappinen ja täten tylsä pätkä. Anthony Hopkins ja Brad Pitt yleensä takaavat jonkinlaista laatua leffojen suhteen, mutta tällä kertaa sukelletaan syteen ja saveen.
Hopkins vetää rutiinilla roolinsa läpi. Pitt saa taas esittää uransa tylsimpää joksei varmaankaan mielikuvituksettominta rooliaan. Äijä vaan söpöilee näin urosnkökulmasta katsottuna aivan liikaa. Mitään sellaista kuolemalle sopivaa karismaa ei äijässä näy. Claire Forlainin söpöilyä on ilo katsella tietty. Valitettavasti syvemmälle ei tämänkään neidon roolissa päästä -pelkkä silmien pyörittely riittää. No pointsit menee kuitenkin äijien piikkiin. Puolitoista pojoa Hopkinsille ja puolikas pojo Pittille.
Yksinkertaisesti leffa yrittää liikoja. Se koittaa olla fantasiaa, rakkautta, komediaa ja draamaa. Millään saralla ei oikein päästä minnekkään. Näyttelijät jäävät rooleissaan jotenkin puolitiehen. Kaiken kruunaa reipas ylipituus. Businessmaailmassa jaaritellaan ja jaaritellaan samoin liikemiehen kotona. Pitkiä elokuvia rakastavana voi vaan todeta: nyt tuhlataan aikaa ja reippaasti. Elokuvan epokkimaista pituutta voi vaan ihmetellä, rainan pituus lähentelee paria minuttia vaille kolmea tuntia. Loppu on ylipitkitettyä piinaa. Tuskin koskaan toivoo kuoleman saapumista niin nopeasti kuin tämän elokuvan piinavan pitkässä lopussa.
