Kaksi naista tanssii sillalla valkoisissa hepenissään grammarin tahtiin, jonka jälkeen nähdään muutama hienompi yläluokan leidi seisoskelemassa teurastamossa ja naukkailemassa häränverta.
Jean Rollinin Fascination on monella tapaa eriskummallinen elokuva. Filkan lähtökohta on kuin suoraan pullonpalautusrahoilla tuotetusta eksoottisesta pornoleffasta (Joita Rollin muuten niitäkin ohjasi kivan läjän 70-luvulla):
Pieni rosvoporukka on varastanut lippaallisen kultaa ja yksi joukosta vetää muita välistä. Äijä nappaa kullan mukaansa ja pakenee entisiä rikostovereitaan vanhaan kartanoon, jossa näyttäisi olevan paikalla vain kaksi varsin viehättävää palvelusneitoa. Mies päättää odottaa iltaa linnan sisällä ja paeta sitten pimeän turvin. Ennen yötä kerkeää kuitenkin tapahtua ihan mukavasti lesboilua ja viikatteella huitomista, joten eipä Rollin petä tässäkään tapauksessa.
Mutta, Fascination on kieltämättä varsin ristiriitainen tekele. Se on kokonaisuutena yksi Rollinin idyllisimmistä tekeleistä, ja sisältää yllättävän paljon rauhallisen runollista kuvastoa ja tarjoilee välillä silmiinpistävän räikeää värimaailmaansa. Toisaalta se on myös helppo nähdä yksinkertaisen kökkönä pehmopokena joka sisältää sattumoisin hienoisia kauhuelementtejä. Kerronta on hidastempoista ja kestokaan ei päätä huimaa joten mitään järkyttävän massiivisen tapahtumavyöryn aiheuttamaa kärryiltä putoamista tuskin tarvinnee kenenkään pelätä.
Hurmetta ja elämännestettä on verraten vähän, mutta tarinan puitteissa ihan riittävästi. Näyttelijätyö onkin sitten yllättäen sitä tasoa mitä myös juonellisissa pokeleffoissa näkee, eli tähän saumaan ihan riittävän tasokasta. Mai ja Lahaie ovat kuitenkin klassisina eurokauhun syöjättärinä ihan juuri sitä suurinta herkkua.
Voiko tätä sitten suositella yhtään kenellekään? Rollinin teosten joukossahan tämä edustaa ihan sitä kirkkainta kärkeä joten sinnepäin suuntautuneet ja muutenkin eurokauhun ystävät viihtynevät tämän hienovaraisen veriorgian parissa.
