Boheemi, katu-uskottava, luonnetta – Johnny Depp.
Julkea, semi-irstas, uskottava – Lena Olin.
Etäinen, sensuelli, mysteeri – Emmanuella Seigner.
Siinäpä patenttipäänäyttelijät salaoppiaiheeseen nimeltään Yhdeksäs portti. No joo, onhan Seigner ohjaajalle (Roman Polanski) muutakin kuin näyttelijä, mutta menee täytteenä. Leffaa kantavat kuitenkin kirjaetsivän roolissa Depp, ja rikasta mutta hurahtanutta leskeä näyttelevä Olin.
Historiallisiin kirjoihin perehtynyt heppu saa tehtäväkseen etsiä kolme säilynyttä okkultismikirjan kopiota ja todistaa niiden oikeaperäisyyden. Homma kääntyy kutvoksi, kun vierailut virallisia lottovalvojia muistuttuvian kirjakeräilijöiden luona saa odottamattomia käänteitä. Sanotaan että etsityn kirjan kirjoittaja on itse vihtahousu, joten veren vapautukselta ei leffassa vältytä.
Yhdeksännen portin voima on tunnelmassa. Tuskin tästä kukaan yöuniaan menettää, mutta ohjaaja on tehnyt sen, mitä tälle tarinalle on tehtävissä. Pikkuvinkkejä epäilykseen annetaan pitkin matkaa, ja yksityiskohtia myöden hiotut kuvat jättävät katsojallekin hoksattavaa. Katsominen vaatii kuitenkin lievää naivismia, muttei missään tapauksessa kyynisyyttä.
Kaikkiaan leffa lienee omiaan henkilöille joihin vetoaa puolisalaa salaopit. Jos vintillä on tullut harrastettua spiritismiä, taitanee leffa upota kuin kenkä märkään suohon. Julkaistu special edition –DVD-versio erottuu peruskamasta vain extrojen osalta. Ja niihin pätevät samat asiat kuin leffaankin: jos aihe kiinnosta, kiinnostaa uusi julkaisukin.
