“Death is coming for our family”
Vuonna 2000 James Wong ohjasi Glen Morganin ja Jeffrey Reddickin kynäilemän käsikirjoituksen pohjalta kauhutrillerin “Final Destination”, joka kertoi pienestä ryhmästä nuoria lähdössä lentomatkalle Pariisiin. Yksi nuorista sai ennen lennon lähtöä karmean enteen tulevasta onnettomuudesta ja onnistui täten pelastamaan muutaman ystävänsä varmalta kuolemalta. Kuolema itse ei tosiaan pitänyt siitä, kun hänen suunnitelmiinsa puututaan. Final Destination onnistui olemaan mielenkiintoisella idealla varustettu slasher-henkinen kauhutrilleri. Alun perin Final Destinationin idean piti olla yksi jakso “X-Files”-sarjaan, mutta siitä muodostuikin viihdyttävä ja tasonsakin tasaisesti säilyttänyt elokuvasarja, josta on nähty “Final Destination 2: 2003” , “Final Destination 3: 2006”, “The Final Destination: 2009” ja “Final Destination 5: 2011”. Jatko-osien myötä Final Destination -elokuvasarja on tullut tutuksi siitä, minkälaisella tai enemmänkin kuinka rumalla tavalla ihmisen voi päästää hengestään.
Marvelin viihdyttävien “Spider-Man”-elokuvien ja Kevin Baconin tähdittämän mukavan pienimuotoisen trillerin “Cop Car” ohjaaja Jon Watts sai Spider-Man-elokuvien keskellä ajatuksen uudesta Final Destination -elokuvasta ja halusi lähteä elvyttämään vanhan viikatemiehen, eli kuoleman, edesottamuksia 14 vuoden tauon jälkeen. Ohjaajiksi Jon Wattsin kynäilemään Final Destination: Bloodlines elokuvaan saatiin Emile Hirschin ja Bruce Dernin tähdittämän sci-fi trilleri “Freaks:2018”:n ohjaajakaksikko Zach Lipovsky ja Adams B. Stein. Lopputuksena on syntynyt varsin mehukas katastrofikauhuelokuva ja yksi parhaimmista Final Destination -elokuvista.
Iris Campbell (Brec Bassinger) on osallistumassa isoihin juhliin korkeassa tornitalossa, mutta kesken kaiken Iris saa hirveän enteen tulevasta onnettomuudesta, jossa kyseinen tornitalo romahtaa räjähdyksen ja paineen seurauksena surmaten useita ihmisiä. Ennustuksensa avulla Iris onnistuu saamaan muutaman ihmisen ulos rakennuksesta ennen kuin tragedia käy toteen. Vuosikymmeniä myöhemmin Iriksen (Gabrielle Rose) sukulaiset alkavat kuolla yllättäen järkyttävissä onnettomuuksissa ja hänen sukulaisensa Stefani (Kaitlyn Santa Juona) alkaa selvittää, mitä heille on tapahtumassa. Stefani päätyy salaperäisen kuolinsyytutkijan William Bludworthin (Tony Todd) luokse, jolla on oma ikävä teoria siitä, minkälainen ketjureaktio tuosta tornitalon romahduksesta on lähtenyt liikkeelle, kun ketään heistä ei pitäisi olla olemassakaan, jos kuolema olisi saanut toteuttaa suunnitelmansa aikoinaan niin kuin piti. Kuolema ei jätä suunnitelmiaan vuosikymmenten jälkeenkään kesken.
Final Destination: Bloodlines on viihdyttävän hurja veriooppera-kalmaralli, joka ei anna armoa kenellekään. Zach Lipovsky ja Adam B. Stein herättävät Final Destinationin näyttävästi henkiin ja todistavat jälleen kuoleman olevan pirullinen näkymätön slasherpahis, jonka suunnitelmiin ei kannata puuttua. Pääonnettomuus, tornitalon romahdus, nousee Final Destination 2:sen moottoritieonnettomuuden ja Final Destination 5:sen riippusillan romahduksen ohella elokuvasarjan näyttävimpiin hetkiin. Final Destination: Bloodlines on elokuva, joka pääsee parhaiten oikeuksiinsa isolla valkokankaalla, jossa äkilliset ja upean oksettavat kuoliniskut iskevät katsojaltakin välillä ilmat pihalle ja varsinkin tornitalon romahduksesta, jossa ihmisiä palaa, murskaantuu ja putoilee pitkin läheistä pitäjää, saadaan visuaalisesti näyttävä hysteerinen joukkotuhokohtaus.
Jon Wattsin kynäilemä Final Destination: Bloodlines visailee kysymyksellä, että mitä jos me joudumme maksamaan jonkun sukulaisen tekemän teon ja päätöksen hinnan myöhemmin elämässämme rajuimmalla mahdollisella tavalla. Tuttuun Final Destination -tyyliin välillä ei katsojakaan tiedä, mikä on ennettä tulevasta ja mikä täyttä totta. Final Destination: Bloodlines on eräänlainen risteys esiosaa ja jatko-osaa, jossa on hauskoja piiloviittauksia aikaisempien Final Destination -elokuvien tapahtumiin. Aikaisempiin Final Destination -elokuviin nähden tunnelma on tällä kerralla astetta synkempi, kun kaveriporukoiden sijaan tällä kerralla eloonjäämisestään ylivoimaista pahuutta vastaan taistelevat perheenjäsenet. Final Destination: Bloodlines vie yksityiskohtaiset ja mukavan mielikuvitukselliset kuoleman asettamat ansat jo melkoiselle gore vuoristoradalle. Ainakin lasinsirun koristavalle jäiselle drinkkille ja sairaalan magneettikuvaukselle Final Destination Bloodlines antaa kokonaan uuden inhottavan tarkoituksen.
Näyttelijäsuoritukset ovat perustason Final Destinationia, joilla ei minnekään palkintogaaloihin olla menossa kisailemaan. Brec Bassinger saa muutaman näyttävän hetken hysteerisenä Iriksenä tornitalon romahduksen keskellä. Kaitlyn Santa Juona on eräänlainen klassinen kauhuelokuvan final girl, joka yrittää pelastaa perheensä ja sukunsa ikävältä kuoleman kohtalolta. Richard Harmon käy todistamassa, miten tatuointiliikkeessä voi joutua täysin yllättäen todella ikävään ja tukalaan tilanteeseen. Yksi on kuitenkin ylitse muiden – ikävästi kesken kuvausten ajasta ikuisuuteen siirtynyt Tony “Candyman” Todd, joka käy möreän klassisella äänellään kertomassa, mistä koko hommassa oikein on kyse. Tony Todd saa vielä kerran William Bludworth -hahmonsa ympärille jäätävän viileän tunnelman aikaiseksi.
Kokonaisuutena Final Destination: Bloodlines on visuaalisesti kaunis ajatusleikki kuoleman edesottamuksista ja näyttävän komeat jäähyväiset näyttelijä Tony Toddille.
