1900-luvun ensimmäinen moderni supersankari Teräsmies siirtyi sarjakuvista lyhyisiin piirroselokuviin 1940-luvulla. Kyseisen vuosikymmenen kalleimmat animaatiot syntyivät Fleischerin veljesten toimesta Paramount-yhtiön alaisuudessa. Teräsmiehen suosio jatkoi piirrettyjen kautta kasvuaan, mutta viihdyttävyydestään huolimatta piirretyt eivät ole täysin kestäneet ajan kulua.
Kaksilevyisen Superman Collectionin levyistä laadukkaampi on ykköslevy, jossa ohjaustyöstä vastasi veljeskaksikon ohjauspuoleen keskittynyt Dave. Tarinat noudattavat valtaosin samaa peruskuviota: jokin megalomaaninen uhka saapuu Metropolis-kaupunkiin. Daily Planet-lehden toimituspari Clark Kent ja Lois Lane ovat raportoimassa uhasta. Yllättäen Lois joutuu kiperään paikkaan juttukeikalla, ja Clark lausuu sanat: ”This looks like a job for a Superman” Siinä samassa Clark menee piiloon vaihtamaan sinipunaisen trikoon ylleen, pelastaa Loisin ja torjuu kaupunkia uhkaavan vaaran. Massiiviset uhat on kuitenkin toteutettu sen verran viihdyttävästi animoinnin ja tunnelman osalta, että hirveää puutumista ei käsikirjoituksen yksioikoisuudesta huolimatta synny.
Sisältyypä levylle myös pari normikaavasta poikkeavaakin tarinaa: Volcano sijoittuu eksoottiselle saarelle Metropoliksen sijaan, ja tähän on saatu ympättyä hieman enemmän säröä Clark ja Loisin suhteen. Terror on the Midway sijoittuu sirkukseen ja vyöryttää kuvaruudulle hyvin epäsuhtaisen sarjan erilaista kaoottista tunnelmaa. Nämä kaksi animaatiota jäävät kahden levyn parhaimmaksi anniksi.
Toisen levyn piirrettyjen myötä Fleischerin veljekset poistuivat kuvioista, ja taso laski roimasti. Teräsmies-animaatioita valjastettiin myös sotapropagandan käyttöön, ja sekä japanilaiset että Natsi-Saksa Hitlerin kera saivat osansa yhdysvaltojen mahtavimman miehen supervoimista. Käsikirjoitus kuitenkin jäi isänmaallisen paatoksen alle, ja esim. Eleventh Hour-elokuvan juoni koostuu Teräsmiehestä sabotoimassa japanilaisia aluksia, kunnes työt keskeytyvät jälleen Loisin pelastusurakkaan. Tarinan alkuasetelmaa ei pohjusteta mitenkään, joten nykykatsoja vain tuijottaa tarinaa (joka muutenkin on täysin mielikuvitukseton ja vailla minkäänlaista yllättävyyttä. Muutenkin kakkoslevyn tarinat ovat täysin ennalta-arvattavia, eikä ykköslevyn kaltaista viihdyttävyyttä tarinoista enää löydy.
Monet alkupään Teräsmies-piirretyt ovat mitä ilmeisemmin tarjonneet virikkeitä ja oivia ideoita myöhemmille sarjakuvakertojille että katastrofielokuvien parissa puuhanneille. Joissain piireissä myös klassikkona pidettyjä animaatioita voidaan pitää ihan sujuvana viihteenä, mutta tarinoiden yksiulotteisuus ei nosta Teräsmiestä samalle rinnalle muiden aikalaisanimaatioiden kanssa.
