Monessa liemessä uitettu Ethan Hunt (Tom Cruise) joutuu toteuttamaan vaarallista tehtävää: tekoäly, jota nimitetään Entiteetiksi juonii päämääränsä saavuttamiseksi aikovansa soveltaa ydinaseita, mikä ei ole kovinkaan miellyttävä ajatus. Vasta-ajatus näljäisen Gabrielin (Esai Morales) pomottamasta Entiteetistä ei ole yhtään sen miellyttävämpi. Ethan Huntin johtamalla tiimillä on kolme vuorokautta aikaa vetää juonelta töpseli seinästä, luonnollisesti useampi kuin yksi taho on sotkeutunut asiaan, ja spektaakkelin aloittava Lutherin (Ving Rhames) sijoittuminen kalterien oikealle puolelle kertoo panoksien olevan korkeita. Tiimin ajoituksen on oltava erittäin täsmällinen.
Christopher McQuarrie (ohjaa ja käsikirjoittaa) ja Tom Cruise (pääroolissa ja tuottaa) olivat ennen tätä nykäisseet kasaan jo kaksi elokuvaa Ethan Huntin agenttiseikkailuista, joiden kuvaamat tehtävät olivat aina vähintään vaarallisia, elleivät mahdottomia. Joka tapauksessa luvassa on nyt kolmea tuntia lähentelevä agenttiseikkailu. Siinä tapellaan käsikähmässä ja tuliasein, kolutaan sukellusveneiden sisätiloja (kuokkavierailulla uponneeseen sellaiseen) ja muutenkin ajoneuvoja käytetään vaarallisilla tavoilla. Käsikirjoitus on siis pelkkä tekosyy varsin vakuuttavalle ja ryppyotsaisen vakavalle toiminnalle, mutta jos allekirjoittaneen tavoin ei ole kurkistellut edellisiä leffoja, niin tässä moni juonielementti ja hahmo jää pakolliseksi draamaksi draaman takia, eikä se ole yhtään mukavaa.
Tom Cruise tekee melkoisen joukon näyttäviä stuntteja ja luonnollisesti elokuvan magialla ne saadaan vielä huimapäisemmiksi. Jo mainitun Ving Rhamesin lisäksi Simon Pegg, Hayley Atwell ja Pom Klementieff ovat tarpeellisena tiiminä, jonka tehtävä on pääasiassa olla kuskina ja toimittaa tarpeelliset viestit. Ryhmää vahvistaa Rolf Saxon äärimmäisen pitkäpiippuisen Tshehovin pyssyn laukomana osoittautuen aika päteväksi. Esai Morales lieroilee hienovaraisen ehdotonta ja rajatonta valtaa janoavana roistona ja tälle käy tietysti ohraisesti. Tukevista rooleista löytyy osaavia nimiä, joskaan käsikirjoitus ei anna heille paljoa tilaisuuksia loistamiseen.
Toimintaspektaakkelia löytyy ja käsikirjoituskin antaa syyn sille, mutta leffa ei todellakaan käytä kerronta-aikaansa draamaperustan rakentamiseen, vaan luottaa edellisiin leffoihin siinä mielessä. Kokonaisuus on korkeatasoista toimintaa. Vaikka käsikirjoitus sen oikeutukseen on melkoisen ohkainen, onneksi juoni etenee johdonmukaisesti, rönsyilemättä ja ilman pohjustamattomia yllätyskäänteitä. Siksi Mission: Impossible – The Final Reckoning -leffaa ei voi erityisemmin moittia viihdearvon puutteesta. Henkilö, joka on tutumpi edellisien osien kanssa, saa varmasti elokuvasta enemmän irti, mutta maallikolle se on vain viihdyttävä toimintaleffa.
