Kylmä ja tuulinen syysilta. Mikä olisikaan parempi ajankohta käpertyä sohvan nurkkaan ja katsoa hyvää kauhuelokuvaa? Pistin tuumasta toimeen ja ei muuta kuin kiekkoa dvd-asemaan ja elokuva voi alkaa.
Freelingin perhe asuu täydelliseltä vaikuttavassa Cuesta Verden kaupungissa. Suuressa talossa majailevan perheen elämään tulee suuri muutos, kun talossa tuntuu olevan heidän lisäkseen jotakin sinne kuulumatonta. Huonekalut alkavat liikkua itsekseen ja valot välkkyvät. Freelingit eivät vähästä hätkähdä, kunnes eräänä päivänä tapahtuu jotakin karmivaa.
Poltergeist on kasarihenkeä uhkuva kauhurymistely, sekä varsin viihdyttävä tapaus. Muutamia todella pelottavia kohtia siinä onkin, mutta jos etsit todella hiuksia nostattavaa kokemusta, ei tämä elokuva ole ehkä paras vaihtoehto. Ohjaaja Tobe Hooper ja tuottaja Steven Spielberg ovat saaneet aikaan hyvän tunnelman, ja kerrankin on mukava nähdä, että aina riivatun talon ei tarvitse olla ränsistynyt loukku, taikka karmiva kartano. Spielbergillä oli tuottajanakin suuri päätösvalta elokuvan teossa, ja olikin sen teossa aktiivisesti mukana, vaikka hänellä oli samaan aikaan kesken E.T: The Extra- Terrestialin ohjaus. Melko selviä viitteitä Poltergeistissa on myös Spielbergin ystävän Geroge Lucasin Star Wars-elokuviin, sekä sisustuksessa, että myös ääniraidallakin.
Poltergeist on saanut ylleen myös kirotun elokuvan maineen. Perheen teinitytärtä Dana Freelingiä esittänyt Dominique Dunne kuoli elokuvan ilmestymisvuonna, ja Freelingin perheen kuopusta esittänyt Heather O’Rourke kuoli kuusi vuotta myöhemmin, vain 12-vuotiaana. Myös Poltergeistin kahden jatko-osan näyttelijöistä kaksi on kuollut lyhyen ajan sisällä filmauksesta. Spooky…
Poltergeist on viihdyttävä kasarikauhu, joka luo tunnelmaa hyvin, mutta onnistuu aiheuttamaan tahatonta hilpeyttä loppua kohden, jossa meininki sortuu ehkä liikaakin hillittömäksi tehoste-rymellykseksi. Jos ei pikkuseikoista valita, niin homma on toimiva.
”They’re here…”