Varteenotettava äijäleffa

22.6.2004 17:41

Arvioitu elokuva

Ohjaajat:
Käsikirjoittajat: ,
Alkuperäinen nimi:The Last Hard Men
Valmistusvuosi:1976
Pituus:98 min

Zach Provo(James Coburn) karkaa vankilasta muutaman toverinsa kanssa. Hänellä on yksi haave: Sam Burgaden(Charlton Heston) tappaminen, sillä hän murhasi – ainakin Provon mielestä – tämän vaimon erään välikohtauksen yhteydessä. Provo ei kaihda keinoja saadakseen haluamansa, mutta ei Burgadekaan ole mikään eilisen teeren poika.

1970-luvulla lännenelokuvat tekivät kuolemaa. Clint Eastwood oli viimeisiä liekin ylläpitäjiä, kuten myös monet muut vanhat konkarit. Tämä elokuva on hyvä esimerkki siitä miten ennen vanhaan osattiin tehdä viihdyttäviä, mutta ei liian kaupallisia elokuvia.

Kill Bill – elokuvien jälkeen koko kostohomma iskee varmasti moniin katsojiin ja vaikka kostaja ei ole todellakaan mikään puhdas pulmunen niin silti katsoja vaistonvaraisesti asettuu hänen puolelleen. James Coburn on näytellyt kovia jätkiä koko elämänsä ajan ja tässäkin hänen hahmonsa on sangen sadistinen ja häijy. Silti Provossa on vain jotain niin inhimillistä, jotta häneen on helppo samaistua. Katsoja laittaa laittaa vain kaiken julmuuden sivuun. Muina rosvoina häärivät Lee Van Cleef-kopio, jalo nuorukainen, pari perverssiä, sekä pakollinen musta mies. Charlton Hestonin hommaksi jää valitettavasti pelkkä tuskailu sillä hänen “karismansa” ei todellakaan vedä vertoja jumalaiselle James Coburnille.

Kliseinen ohjaus on kuin onkin tämän elokuvan pahin riippakivi. Väkivallalla mässäillään aivan tarpeettomasti lopussa. Tämä oli kyllä aivan turha teko, joka lisää tarpeetonta raakuutta Provon luonteeseen. Koko juonestakin oli tulossa kovaa vauhtia klisee 70-luvulla. Lopputaistelu vuorilla on toistettu monen monissa elokuvissa kuten myös tyttären sieppaus ja hyviksiä suojelevat intiaanit. Loppu oli myös huonosti kirjoitettu, mutta kaipa lain ja järjestyksen piti voittaa ennen vanhaan.

Mutta elokuvan jälkeen huomasin, että jos lännenelokuvan rakentaa kliseiden ja James Coburnin karisman pohjalta niin siitä saadaan varteenotettava äijäleffa. Juuri tällaiset leffat ovat kuuluneet laiskojen ja suurimahaisten urosten suosikkeihin aina aikojen saatosta asti. Mutta kuten sanoin niin liiallinen väkivallalla mässäily on aika typerää ja vie elokuvalta uskottavuutta. 3,5 ponukkaa on tämän kertainen pistemäärä.

Arvosteltu: 22.06.2004

Lisää luettavaa