“Nälkä kasvaa syödessä.”
Dead Meat alkaa suhteellisen mielenkiintoisesti. Martin ja Helena ajavat hiljaisella maaseudulla vahingossa miehen yli. Pienen panikoinnin jälkeen he päättävät lähteä etsimään apua. Yliajettu mies takapenkille mukanaan. Ei aikaakaan, kun kuolleeksi luultu mies alkaa riehumaan autossa ja puree Martinia kaulaan.
Juoni ei välttämättä kuulosta kovinkaan omaperäiseltä, mutta mukaan on saatu ihan mukavan näköinen visuaalinen ilme. Välillä elokuvan kuvaus muistuttaa jopa 70-luvun pahamaineisimpia eksploitaatioelokuvia. Varsinkin päivällä kuvatut kohtaukset ovat näyttävän näköisiä, jolloin Irlannin maalaismaisemat pääsevät parhaiten oikeuksiinsa. Päivän vaihtuessa iltaan, elokuvan visuaalisuus katoaa kuin sitä ei koskaan olisi ollutkaan. Piemeässä käytettävä punainen valo on vain pidemmän päälle rasittava. Sitä käytetään aivan liikaa.
Kauhuelokuville tärkeällä osa-alueella ei kuitenkaan mokata, sillä gore-puoli on kunnossa. Verta roiskuu, suolia lentää seinille ja zombiet ovat harvinaisen rujon näköisiä. Varsinkin lapsizombien kuolettava näyttely on ihailtavaa. Gore on kuitenkin aika huumoripainotteista. Siitä kertoo jo zombielehmä. Joten mitään inhorealistista kauhunautintoa on turha odottaa.
Suurin osa näyttelijöistä on tuntemattomia puupökkelöitä, mutta sillä ei tämänkaltaisessa leffassa ole juuri väliä. Kaikki hoitavat kuitenkin hommansa kohtalaisesti.
Dead Meat ei ole tuo oikeastaan tähän kauhun alagenreen mitään uutta, joka on ihan hyvä homma. Nyt homma pysyy kohtalaisen hyvin hallussa ja mitään järjetöntä kunnianhimoa ei ole nähtävissä. Elokuvaan kannattaa kuitenkin suhtautua varauksella. Lyhyestä kestostaan huolimatta leffa voi tuntua pitkältä. Parhaiten Dead Meat toimii kyltymättömille zombie-elokuvan faneille. Nälkä ei välttämättä kasva syödessä, mutta Dead Meatilla on silti hetkensä.
nimimerkki: Tumppimies
