Koripallo,yksi suosituimmista urheilulajeista, joka on tunnettu parhaiten taitavien jenkkipelaajien kautta. Elikkäs meikäläiselle koris ei merkitse juuri mitään muuta. Roger Rabbit, nerokas elokuva johon on sotkettu onnistuneesti (huom.onnistuneesti) ihmiset ja animaatiohahmot. Michael Jordan, arvostettu koriksen peluri (ainakin 90-luvulla). Väiski Vemmelsääri, Repe Sorsa, Tipi, Sylvesteri…nostalgisia Looney Tunes-hahmoja.
Space Jam: Kaikki edelliset seikat yhdistettynä.
Michael Jordan, yksi USA:n koristaivaan kirkkaimmista staroista päättää lopettaa koriksen peluun, aloittaakseen baseballin pelaamisen. Samoihin aikoihin avaruudessa Moron Mountain-piirros-planeetalla alkavat huvipuiston tulot vähetä ja avaruusoliot päättävät hakea lisäpönkitysta uralleen maasta ja tunkeutuvat maan sisällä sijaitsevan Warner Bros-logon läpi, ja vangitsevat Väiski Vemmelsäären. Nokkela jänis saa kuitenkin järkättyä asiat niin, että tämä kiista ratkaistaan koripallon avulla. Eli Looney Tune-hahmot VS. Avaruuspiirretyt. Molemmat päättävät hankkia itselleen lisäpuhtia. Ensin avaruushirviöt ns.imuroivat itselleen taidot NBA:n parhailta pelaajilta. Sitten Väiski hankkii poppoonsa avuksi Michael Jordanin. Let`s Play!
Space Jam ei tästä suhteellisen hyvästä ideastaan huolimatta näytä oikein miltään. Ja mistäköhän se johtuu? Ei yhtäkään kuulua saatikka sitten hyvää näyttelijää. Heidät on korvattu sukkelasti Michael Jordanilla ja piirroshahmoilla. Mutta sehän tässä onkin kai juju. Näytetään vieläkin kalliimmalta Michael Jordanin kanssa, kuin hyvien näyttelijöiden.Joe Pytka, nero monien tv-spottien takaa ei ole saanut tätä leffaa järjestykseen. Leffalla ei yksinkertaisesti ole mitään hirveän syvällistä antia. ”Pelataan vaan tää peli alta pois”-asenne”, niin yksinkertaiselta kuin kuulostaakin on se mistä Space Jam koostuu. Lyhytelokuva nimeltä Space Jam olisi toiminut. Ei koko illan piirrettynä missään nimessä.
Noh, kun 3.luokkalaisena leffaa katsoi se tuntui ihan mukiinmenevältä. Silloin idea piirroshahmoista ja Jordanista tuntui kuningasajatukselta. Se idea ei sitten enää innosta. Mutta parit seikat toimivat vielä tänäkin päivänä. Uudet hahmot, avaruushirviöt ovat hauskoja. Niiden avulla huomaa ajattelevansa, että käyhän tää näinkin, ilman Vemmelsäärtä ja Repeä. Eli kun katsoo Space Jamia toivoo, että Väiskit ja kumppanit olisivat pysyneet niissä technicolor-piirretyissään.
Space Jam on kallis kohellus, jota ei toivoisi enää ikinä näkevänsä. Itse korismatsi on komea ihan oikeasti, mutta silti se rinnastaa ärsyttävästi koko leffan ilmettä. Jos haluaa katsoa samankaltaisen leffan ilman sekalaisia fiiliksiä, kandee katsoa Roger Rabbit. Se on nerokas, ja jos haluat sen näyttävän vieläkin upeammalta, katso sitten Space Jam. Huomaat eron. Se on vissi.
Ja lopuksi sanon, että Space Jam on kaikesta huolimatta lapsuuden nostalgiaa. Ja Michael Jordan on aina äijä. Ne asiat eivät ole muuttuneet, onneksi.
nimimerkki: Movie Myers
