Olen nyt elokuun aikana innostunut katsomaan Aki Kaurismäen elokuvia. Ne ovat useimmiten kiehtovia, mukaansa tempaavia ja niissä myös näytetään miltä Suomi näytti 1980- ja 1990-luvuilla. Päätin siten katsoa myös elokuvan ”Kauas pilvet karkaavat”.
Elokuva kertoo pariskunnasta (näyttelijöinä Kati Outinen ja Kari Väänänen), jonka molemmat jäsenet joutuvat työttömiksi yrityksistä, joilla menee huonosti ja porukkaa irtisanotaan sen myötä. Elämä tuntuu siis koettelevan Ilonaa ja Lauria, jotka useista yrityksistä huolimatta eivät tunnu saavan töitä, samalla kun laskupino kasvaa…
Kauas pilvet karkaavat on tunnelmaan alakuloinen ja synkkä, menettämättä kuitenkaan myös tiettyä elämän iloa ja toivoa. Tätä kuvastaa hyvin, miten Ilona ja Lauri pysyvät erityisen vaikeinakin aikoina yhdessä toisiaan tukien, vaikka välillä varsinkin Lauri tekee hölmöyksiä. Ilonan saama ystävyys entisiltä työtovereiltaan on myös tärkeä osa elokuvan toiveikasta ilmapiiriä, jota ilman elokuva olisi kenties jo liiankin synkkä. Huumoria elokuvassa ei varsinaisesti ole mutta se ei ainakaan minua vaivannut ja tämä elokuva onkin hyvä esimerkki siitä, että elokuvassa voi olla tiettyä iloa ilman huumoriakin.
Aki Kaurismäen elokuville tyypilliseen tapaan tässäkään elokuvissa hahmot eivät pahemmin puhu. Se on kuitenkin tässä tapauksessa hyvä asia, koska hahmojen vähäinen puhe antaa näyttelijöille mahdollisuuksia osoittaa hahmoillaan tunteita ja olemusta kehonkielellä ja eleillä. Hyvänä esimerkkinä tästä toimii miespäähenkilö Laurin sisar (Outi Mäenpää), joka ei elokuvassa paljon puhu ja esiintyykin melko pienessä roolissa, silti Mäenpään hahmon huonot välit veljeensä Lauriin aistii selvästi kehonkielestä ja tämän kireästä tunnelmasta.
Kati Outinen tekee loistavan roolisuorituksen Ilona-hahmollaan, joka onkin elokuvan keskeisin hahmo. Outisenkaan hahmo on varsin vähäpuheinen mutta tämän sinnikkyys ja toisaalta myös muista ihmisistä välittäminen välittyy hyvin Outisen kehonkielellä ja ilmeillä. Outinen on elokuvan kantava voima, ja suurin osa elokuvasta keskittyy hänen kamppailuunsa töiden saamiseksi ja itsearvostuksen nostamiseksi. Outinen osaa hyvin välittää hahmostaan sen piirteen, että tämä on toisaalta surullinen mutta ei ole silti menettänyt ainakaan perustavanlaatuisesti toivoaan tilanteen paranemisen suhteen.
Kari Väänänen tekee myös mainiota näyttelytyötä Laurina, joka on elokuvan toiseksi keskeisin päähenkilö. Siinä missä Ilona on valmis tekemään mitä vain, jotta saisi töitä tai edes rahaa elämiseen, Lauri on nirppanokkaisempi ja väärällä tavalla ylpeämpi. Tästä kertoo hyvin, miten Lauri kieltäytyy kertaakaan hakemasta työttömyyskorvausta, vaikka elokuvan edetessä on koko ajan ollut pidempään työttömänä. Väänänen on osannut tehdä Laurista toisaalta välillä ärsyttävän hahmon tämän itsepäisyydestä ja kohtalaisen säännöllisestä ryyppäämisestä johtuen, mutta samalla pohjimmiltaan hyväsydämisen miehen, joka todella haluaa pitää huolta vaimostaan ja heidän taloudestansa. Muista näyttelijöistä voisin mainita vielä Sakari Kuosmasen, joka näyttelee Ilonan entistä työtoveria ravintolasta, ja tuo elokuvaan sopivalla tavalla viattomuutta ja iloa pientä sähläämistä unohtamatta.
Kauas Pilvet karkaavat on mielestäni tosi hyvä elokuva, joka ei toimi ehkä kevyenä hyvänmielen elokuva (eikä sen ole tarkoituskaan olla sellainen), mutta sitäkin paremmin toivosta muistuttavana, ajoittain raivostuttavana ja ennen kaikkea kauniina elokuvana kyllä. Yksi Aki Kaurismäen parhaita elokuvia, sanoisin. Varsinkin jos suomalaisia elokuvia katsot mielelläsi, ehdoton suositus tälle elokuvalle.
