On olemassa” rokkareita”, jotka ovat rokkareita muodin vuoksi. Mutta on myös rokkareita, jotka eivät vuodesta toiseen muutu, sama takki on ollut käytössä kauemmin kuin ensimainitulla on ikää. Samat Purplen kappaleet jyräävät yhtä kovaa kuin ennenkin. Hän on aidosti sydämestään rock. Tiger kuuluu jälkimmäisiin.
”Tee ii gee är, Tiker.”
Elokuva kertoo sympaattisen Tigerin elämästä, Mies on keski-ikäistynyt ”ikirokkari” ja vapaa taiteilija
Tiger osallistuu kirjoituskurssille ja innostavan opettajan avulla hän kirjoittaa bändistään joka kaveriporukalla oli 80-luvulla. Käsityönä tehtynä kitarastaan, jolla on kova tunnearvo sekä kuolleesta veljestään.
”Soittakaa moke on thö vater.”
Samuli Edelmann tulkitsee Tigeriä loistavasti ja osaa kuvailla kaikin puolin onnellisen ihmisen kaikki puolet. Tigerin elämää katsoessa voi joillakin tipahtaa kyynel silmästä. Elokuva on paikottain koominen, mutta myös vakavia kohtia löytyy ja ne ovat näytelty suurella ammattitaidolla.
”Pitkä, tekopirteä ja teennäinen” eikä, sanoisin ”pirun hyvä.”
Kriitikot arvostelivat elokuvaa melko paljon, mutta ehkä se uppoaakin tälläisille ihmisille jotka Status Quon ja Deep Purplen kaltaisten dinosaurusten aikaisen rokkenrolliryskeen mukana joraavat. Kyseessä on sympaattinen musiikkielokuva joka ainakin hymyilyttää teatterista lähtiessä ja tajutessaan osan elokuvan lukuisista pikkuvitseistä.
nimimerkki: TeeVee 88
