Jos pitäisi sanoa, mikä on kaavoihinsa kangistunein genre, niin se on luultavasti teinikauhuelokuva. Niitä on tehty iso kasa aina 1980-luvun alusta lähtien, mutta genre ei ole juurikaan muuttunut. Kun on nähnyt muutaman teinikauhuelokuvan, niin on aivan sama näkeekö enempää, sillä ne ovat kaikki hyvin pitkälti samanlaisia.
Jo asetelmissa on jotain tuttua. On joukko bimboteinejä ja maskipäinen isokokoinen tärähtänyt kaveri, jolla on iso veitsi. Tarvitseeko enempää sanoakaan? Eipä ole mikään yllätys, että teinien tehtäväksi jää katsojien ärsyttäminen ja kuoleminen. Katsoja sentään voi arvailla kuka niitä teinejä nirhii, mutta teinikauhuelokuvia katsonut kaveri kyllä tietää hyvissä ajoin, kuka heittää veivinsä seuraavaksi. Tässä jopa kykenee arvaamaan, miten hengenlähtö tapahtuu. Valentine on kyllä niin ennalta-arvattava kuin vain mahdollista. Sentään murhaajan henkilöllisyys tulee pienenä yllätyksenä, mutta se ei enää lopussa paljon auta.
Tämän elokuvan pitäisi olla kauhua. Valentinea ei kylläkään voi kutsua minkäänlaiseksi kauhuksi. Vaikkeivät useimmat teinikauhuelokuvat olekaan kovin pelottavia, niin yleensä mukana on ollut edes jotain yritystä. Mutta Valentinen tekijät eivät ole edes yrittäneet tehdä elokuvasta pelottavaa. Aina ei edes tiedä, oliko tästä tarkoitus tehdä kauhuelokuvaa vai jotain muuta. Suurin osa ajasta menee siihen, kun teinitytöt juttelevat teinipojista. Ja sitten kun murhaaja tulee, niin ei tunnelmasta ole tietoakaan. Tunnelman luonnin kohdalla ollaan epäonnistuttu täysin.
Näyttelijätyökin on tässä todella surkeaa. Teinien näyttelijät kykenevät vain haukotuttamaan näyttelyllään, vaikka kyllähän heitä on tietenkin kiva katsoa, mutta se ei oikein riitä. Muutenkin hahmot ovat todella pahvisia. Heihin ei ole panostettu yhtään ja katsoja ei jaksa kiinnostua teineistä yhtään ja sillä, kenet tapetaan seuraavaksi, ei ole mitään väliä.
Valentine on vain yksi lisätodiste siitä, että teinikauhuelokuvat ovat kaavamaisin elokuvagenre. Tämä ei tuo lajityypilleen mitään uutta. Kunhan tälle ei nyt vain monen teinikauhupläjäyksen tapaan tehdä jatko-osaa, joka ei lopun puolesta ole aivan mahdoton ajatus.
nimimerkki: Ville
