Brit Marling on mielenkiintoinen tapaus. Isojen studioiden pomot ovat pitkään havitelleet 33-vuotiasta näyttelijää mukaan suuren budjetin leffoihinsa, mutta toistaiseksi lähes tuloksetta. Marling on toki nähty muutamaan otteeseen tähtien kanssa valkokankaalla. Richard Geren kanssa Marling näytteli Keinottelua-leffassa ja Robert Redfordin rinnalla elokuvassa The Company You Keep-Ikuiset Liittolaiset. Pääsääntöisesti Marling kuitenkin tekee uraansa indie-elokuvien parissa eikä ainoastaan näyttelijänä. Nainen touhuaa myös käsikirjoittajana sekä ajoittain tuottajanakin. Marling on sisukkaasti tehnyt juuri sellaisia elokuvia, joita itse on halunnut.
Suuremman yleisön tietoisuuteen Marling nousi vuonna 2011 tähdittämällään scifidraamalla Toinen Maailma, jonka hän käsikirjoitti yhdessä ohjaaja Mike Cahillin kanssa. Samana vuonna huomiota herätti myös Marlingin roolisuoritus mystisen kultin naisjohtajana elokuvassa Sound Of My Voice, jonka ohjaajana touhusi Zal Batmanglij. Jännitysdraama The East on toinen Marlingin ja Batmanglij’n yhteistyö. Yhdessä käsikirjoittamaansa tarinaan kaksikko ammensi aineksia vuosina 2009-2010, jolloin he reissasivat salamatkustajina tavarajunissa yhdessä anarkistien kanssa.
The East on ekotrilleri entisestä FBI-agentista Sarah Mossista (Marling), joka siirtyy yksityisen turvallisuuspalvelufirman leipiin. Firman jääkylmä päällikkö Sharon (Patricia Clarkson) lähettää Sarahin ensitöikseen soluttautumaan suuryrityksiä vastaan terrori-iskuja tekevään salaperäiseen The East-ryhmään. Pian Sarah on ristipaineessa yrittäessään hoitaa työnsä, mutta huomatessaan kiintyvänsä uusiin anarkistiystäviinsä ja ymmärtäessään ryhmän toiminnan syitä, joskaan ei aina itse toimintatapoja.
The Eastia vaivaa sama ongelma joka löytyy myös Marlingin aiemmin käsikirjoittamista elokuvista. Toisen Maailman ja Sound Of My Voicen tapaan myös tämä elokuva kadottaa puhtinsa viimeisellä kolmanneksella. Alkupuolella The East kohoaa tunnelmalliseksi trilleriksi, mutta hiljalleen ote kirpoaa sinänsä tärkeiden ekologisten pohdintojen jäädessä pinnallisiksi. Ajoittain henkilöhahmojen ajatusmaailma lipsahtaa naiivin puolelle ja tarinaa kampittavat loppupuolella anarkistien historiasta paljastuvat tiedonmuruset. Sarahin ja anarkistijohtaja Benjin (Alexander Skarsgård) välille kehittyvä romanssintapainen ei oikein syty liekkeihin ja kaiken lisäksi käsikirjoittajat päätyvät tarinassaan turhan sovinnaiseen lopputulemaan. Kantaa ottavat jännärit ovat parhaimmillaan, kun viiltävä terävyys säilyy loppuun asti ja joskus sitä veistä saa vielä kääntääkin haavassa, ettei katsoja pääse liian helpolla. Turvalliselle keskitielle suuntautuessaan tämän tyyppiset leffat tuppaavat aina menettämään kiinnostavuutensa ja näin käy tässäkin tapauksessa. Katsojan harmiksi tekijät suuntavat lopussa elokuvansa sovinnaisempaan suuntaan, vaikkei sentään ihan perinteistä hollywoodilaista loppuratkaisua nähdäkään.
Kyllä The Eastista hyviäkin elementtejä löytyy. Erityisesti elokuvan alkuvaiheessa tunnelma on mukavan tiivis ja kaikki anarkistiryhmän iskut ovat taidokkaasti kuvattuja ja toimivia jaksoja. Näyttelijät tekevät kautta linjan kelvollista työtä ja ylitse muiden nousee Ellen Pagen esittämä vimmainen ja sisimmässään betonin kovaksi muuttunut Izzy.
The East löytää puutteineenkin oman paikkansa jännäreiden joukossa. Aina ei tarvita aseiden sarjatulta tai kiiluvasilmäisiä sarjamurhaajia, vaan vähäeleisempikin jännittely riittää.
