Ihmiskunta on sodassa ulkoavaruuden olentoja vastaan ja se on jatkunut pitkään. Tällainen muuttaa maailmaa. Spencer Olham (Gary Sinise) elää tässä maailmassa mitä suojaa suojakilpi ja hänen elämänsä valo on Maya (Madeline Stowe). Hänet pidätetään, sillä ilmeisesti hän on muukalaisten lähettämä pommi. Luonnollisesti Olham karkaa ja alkaa selvittää mysteeriä takaa-ajajien ollessa perässä. Takaa-ajajia komentaa turvallisuusjoukkojen majuri Hathaway (Vincent D’Onofrio). Lähtökohta ei siis loista omalaatuisuudellaan eikä koskaan ole loistanut, joten meriitit on haettava toisaalta.
Gary Fleder tietää tasan tarkkaan olevansa isoja asioita vastassa, joten hän ei yritäkään luoda uutta ja mullistavaa – hän tyytyy toistamaan jo toimivaksi näytetyt ratkaisut ja tekee sen rehellisellä ammattitaidolla. Se tarkoittaa sitä että tulevaisuus näyttää ankealta, ensimmäinen kolmannes käytetään juonen käynnistämiseen ja sen jälkeen seuraa runsaasti takaa-ajoa ja piileskelyä jonka lopetuksena tulee kiistaton vastaus elokuvan kysymykseen: onko Spencer Olham pommi?
Gary Sinise on pääroolissa ja saa aikaan toimivan jokamiehen joka joutuu pakenemaan ja keksimään uusia ratkaisuja uusiin ongelmiinsa. Madeline Stowe vaimona jää harmillisen ohueksi, mutta genren vaatimukset huomioiden elokuvan pahis on silkkaa rautaa. Vincent D’Onofrio tekee vankan rooliin majuri Hathawayna joka ei ole mukava mies ja on työnsä vaatimuksista armoton, mutta hän osoittautuu myös äärimmäisen kurinalaiseksi ja halukkaaksi ottamaan vastuun. Mekhi Phifer antaa sivurooliin hieman opportunistia joka ilmestyy elokuvaan, tekee osuutensa ja katoaa tarinasta asianmukaisen selkeästi.
Lopputulos ei ole genrensä klassikko, mutta juoni toimii ja kestää elokuvan lävitse ja tarjoaa muutamia koukkujakin. Kukaan tekijöistä ei ole ollut tekemässä suurta klassikkoa, mutta kiistaton ammattitaito saa aikaan toimivan, joskin miedolta maistuvan elokuvan.
