Robert Rodriguez on yksi visuaalisimpia ohjaajia, joita olen nähnyt. Varsinkin hänen töistään Sin City oli visuaalisuudessaan ainutlaatuinen ja Planet Terror tarkoituksellisen koominen. Kaikki kuitenkin alkoi El Mariachista, josta nuori Rodriguez voitti useita palkintoja ja sai luottolauseen ohjata ison budjetin elokuvia. Siinä missä El Mariachi oli pienen budjetin elokuvaihme, sen jatko-osa Desperado on visuaalisen toiminnan ja komiikan yhteen nivoutuma.
Desperadon päähenkilö on edellisestäkin elokuvasta tuttu El Mariachi, kiertelevä kitaransoittaja, jonka oikeaa nimeä ei kukaan tiedä. Hän haluaa kostaa tyttöystävänsä kuoleman kaikille huumekeisareille, joita Meksikosta löytyy, ja lähtee Bucho-nimisen (Joaquim De Almeida) gangsterin päänahkaa jahtaamaan. Sitä ennen Mariachi kuitenkin kohtaa uuden rakkauden Carolinan (Salma Hayek) muodossa.
Näyttelijätyö on kelvollista. Kukaan näyttelijöistä ei sorru suoranaiseen roolinsa överiksi viemiseen. Antonio Banderasin esittämä El Mariachi on vaiteliaampi, kuin Mariachia edellisessä osassa esittänyt C. Gallardo, mutta silti puheliaampi kuin Clint Eastwood monissa lännenelokuvissaan, mikä tekee hänestä helpommin lähestyttävän hahmon. Eniten katsojien mieleen jää kuitenkin Rodriguesin ystävän, ohjaaja Quentin Tarantinon roolityö Pick-Up Guyna, sillä hänen hahmonsa puheet ja vitsit ovat kuin suoraan miehen omista elokuvista.
Toimintakohtaukset hivelevät silmiä. Rodriguezin tyylin mukaisesti hahmot lentelevät monia metrejä ilmaan laukausten voimasta ja räjähdyksetkin on ilmeisesti jätetty tarkoituksellisen epäaidoiksi. Elokuvan yksi seksikohtaus Carolinan ja Mariachin välillä on ohjattu myöskin hienosti ja on yksi kuumimmista, mitä olen kunnon elokuvissa nähnyt.
Tämä on yksi parhaista toimintaelokuvista, mitä olen nähnyt, ja onkin hieno ajatella että sen jatko-osa, Once Upon A Time In Mexico on vielä tätäkin parempi!
