Huuliharppukostaja on Sergio Leonen viimeinen varsinainen spagettiwestern. Tämä muodostaa yleisestikin elokuvien saralla kiistattoman taitekohdan. Tässä on paljon sellaista, mitä ei aiemmin elokuvissa ole tavattu. Tämä on myös tarina muuttuvasta Amerikasta ja muuttuvista ihmisistä. Naiset ovat muuttumassa kovemmiksi ja miehet vailla nimeä ovat siirtymässä ajan hämärään. Nykyaika on astumassa Amerikan peräkyliin. Uudet tuulet puhaltavat halki preerioiden.
Juna-aseman laiturilla seisoo kolme miestä. He odottavat erästä miestä, jonka pitäisi tulla tapaamaan Frank-nimistä heppua. Mies tulee, mutta hän ei ole kovin iloinen. Paikalla on kaksi hevosta liikaa ja Frankia ei näy missään. Kolme miestä toteavat pian olevansa erittäin kuolleitta. Miehellä, jota kutsutaan Harmonicaksi, on jotain hampaankolossa Frankia vastaan.
Samaan aikaan eräällä maantilalla leskimies ja hänen lapset valmistautuvat miehen hääjuhliin. Juuri ennen kuin morsiamen pitäisi tulla, niin Frank roistoineen käy kylmäverisesti lahtaamassa koko perheen. Sitten morsian Jill saapuu tilalle ja saa tietää hirveän totuuden. Hän alkaa kuitenkin totuttelemaan tilanteeseen. Eräät tahot ovat kuitenkin kiinnostuneet tilasta.
Huuliharppukostaja on todella hieno elokuva. Tämä kuuluu maailmaan parhaimpiin leffoihin ja päihittää Leonen edellisen spagettiwesternin, Hyvät pahat ja rumat. Ennio Morriconen säveltämä musiikki on vieläkin hienompaa, kuin Hyvin, pahojen ja rumien upea musa. Myöskin kameratemput ovat hienoja. Lähiotokset ja kuvakulmat on otettu todella hienosti. Myös takaumakohtaukset ujuttautuvat hyvin muun elokuvan sekaan. Edes elokuvan hidastempoisuus ei tunnu missään. Tarinan kulku on hienoa, vaikka juoni onkin aika yksinkertainen. Harmi, ettei tällaista osata enää tehdä.
Myös hahmot on tehty hienosti. Charles Bronson on todella vakuuttava Harmonican roolissaan. Myös Claudia Cardinale on todella hyvä voimakastahtoisena Jillinä. Yleisö ei aikoinaan tykännyt, kun pääpahiksen Frankin rooli annettiin hyviä tyyppejä näytelleelle Henry Fondalle. Fonda kuitenkin näytellee todella hienosti Frankia, jolle ei tuota mitään tunnontuskia edes lapsen tappo.
