The Ring pitää tukevaa pohjaa hyvälle kauhuelokuvalle: kauhua edustava leffa voi olla suhteellisen hyvä ilman verta ja lenteleviä suolenpätkiä.

27.8.2011 22:23

Arvioitu elokuva

Ohjaajat:
Käsikirjoittajat:
Alkuperäinen nimi:The Ring
Valmistusvuosi:2002
Pituus:115 min

Gore Verbinskin ohjaama japanilaisesta Ringusta tehty remake The Ring nostaa päällimmäiseksi ajatuksen ”Mitä pelottavaa on rinkulassa?”. Asia kuitenkin muotoutuu hyvin selkeäksi heti leffan päästessä vauhtiin. Alkutunnelmat tiivistyvät heti kutakuinkin ahdistaviksi, kun elokuvan juoneen aletaan syventyä. Koko höskä alkaa jo valmiiksi kunnianhimoisen jännittävällä alkusysäyksellä, joka tutustuttaa katsojan elokuvan huolella kyhättyyn ytimeen.

Rachel (Naomi Watts) saa kuulla, että hänen poikansa Aidanin (David Dorfman) serkku (tai jotain sinne päin) on kuollut mystisten tapahtumien verhoamana. Rachel alkaa tutkia tapausta ja saakin käsiinsä tappavan videonauhan, jonka ympärille koko elokuva pääpirtein rakentuu. Saadessaan tietää videonauhan olevan kirottu ja tappava, hän alkaa lähestyä varomatta asian ydintä, mutta se käy hänelle yllättävän vaaralliseksi. Rachel nimittäin päättää katsoa nauhan, ja heti sen jälkeen hän saa karmivassa puhelinsoitossa kuulla, että hänellä on vain seitsemän päivää elinaikaa. Tämä poikii vain yhden, ehkä liiankin yksinkertaisen asian: kaikki jotka katsovat nauhan, kuolevat seitsemän päivän päästä.

Sekoittaessaan tähän säälimättömän karmeaan soppaan myös ex-miehensä Noahin (Martin Henderson), koko juttu kaartuu vain piinaavan monimutkaiseksi. Rachel saa selville, että videonauhan takana on kaivoon hukutettu adoptiotyttö Samara Morgan (Daveigh Chase), joka ei juurikaan sääli ketään ajaessaan ihmisiään kuoleman suohon. Samara piinaa Rachelia päivien vaihtuessa turhankin nopeasti, ja hänellä on yhä vähemmän aikaa selvittää mysteerio.

The Ringin verkko koostuu lähinnä taidokkaista (ja välillä ehkä vähemmän taidokkaista) erikoistehosteista, tarkkaan ja harkitusti punotusta juonesta, keskitason näyttelijöistä ja muusta extrasta. Kokonaisuus toimii suhteellisen hyvin, vaikka mitään vallankumouksellista tai henkeäsalpaavaa ei ole luvassa. Verbinski tekee yllättävän hyvää työtä yrittäessään tarkoin ottein hioa alkuperäistä, japanilaista Ringua aivan uudelta kantilta. Sanoisin jopa, että jos Ringu ja The Ring kamppailisivat keskenään, amerikkalainen uudelleenfilmatisointi veisi voiton. Erikoistehosteita on käytetty kunnianhimoisen taitavasti. Tuntuu, että Verbinskin amerikkalaisessa filmatisoinnissa on enemmän sitä jotakin, mikä jäi Ringussa ikävällä tavalla kadoksiin.

Näyttelijät jäävät keikkumaan keskitason rajoille. Naomi Wattsin suorituksesta voi olla monta mieltä: ehkä tyyni Naomi ei osaa luovuttaa roolilleen tarpeeksi, mutta asiaa voi tarkastella monien kehysten läpi. Sama pätee nuoreen David Dorfmaniin, eivätkä odotukset ole asettuneet kovin korkealle – eivät läheskään niin korkealle, etteikö hän pääsisi riman yli. Jokseenkin en voi odottaa lapsitähdiltä paljoa, joten vaikka Dorfmanin suoritus olisikin ollut aliohjautuvan puuttellinen, se ei olisi häirinnyt eikä tuhonnut kokonaisuutta.

Kokonaisuudessaan elokuva oli jännää katseltavaa, eivätkä silmäluomet tuntuneet raskailta tätä katsellessa. Kokonaisuuteen neulotut yksityiskohdat puhaltavat yhteen hiileen. Elokuva ei häviä alkuperäiselle Ringulle komeillessaan tuon rinnalla, vaikka japanilaiset kauhuelokuvat yleensä saavatkin adrenaliinin juoksemaan hyisevänä suonissa.
The Ring pitää tukevaa pohjaa hyvälle kauhuelokuvalle: kauhua edustava leffa voi olla suhteellisen hyvä ilman verta ja lenteleviä suolenpätkiä. Verbinski on onnistunut näyttämään sen tällä teoksella.
Tasaisen jännityksen voi tuntea alusta loppuun saakka, vaikka jotain yllättävääkin räjähtää aina silloin tällöin ruudulle. Välillä juonenkäänteet saivat allekirjoittaneen tuntemaan itsensä niin tyhmäksi, että miltei tuntui, että elokuva olisi läimäyttänyt häntä päin pläsiä.
Vaikka leffan yliluonnollista murhaajaa näyttelevä Daveigh Chase onkin maskeerattu ja muokattu taitavasti, Samara herättää pikemminkin sekaisia ”Ööh?” -tunteita kuin pelkoa tai ahdistuneisuutta tämän kömpiessä ulos televisiosta.

The Ring on kauhuelokuvien ystäville varsin tasainen ja peruskauhuun painautuva kokemus, joka tarjoaa jännittävää meininkiä ja suhteellisen hienoja tehosteita. Mestariteos ei kuitenkaan ole kyseessä.

Arvosteltu: 27.08.2011

Lisää luettavaa