Suhtauduin alussa vähän varauksella The Punisher tv-sarjaan. Hahmo oli ylivoimaisesti paras puoli Daredevilin toisesta kaudesta, mutta siinä hän oli vain sivuroolissa. Miten hahmo toimisi, kun hän astuu päähenkilön saappaisiin? Kyseessä on kuitenkin hahmo, joka surutta murhaa kaikki vihollisensa ja on äärimmäisen väkivaltainen. Frank Castle on periaatteessa täysin sekaisin, jopa psykoottinen massamurhaaja.
Daredevilissä Frank esitettiin varsin sympaattisessa valossa ja miehen puolesta pystyi tuntemaan empatiaa. Sarja fiksusti jatkaa tällä tiellä ja asettaa Frankin entistä sympaattisempaan valoon. Hahmo ei ole joidenkin sarjakuvafanien harmiksi täysin tunteeton murhaaja ja hyvä näin. Tuollainen lähestymistapa ei olisi millään toiminut tv-sarjan muodossa, sillä katsojan on saatava jollain lailla tapaa kiinni hahmon ajatusmaailmasta ja pystyttävä samaistumaan häneen. Toki kun Frank päästää sisäisen The Punisherin irti on jälki hyvin rumaa niin kuin pitääkin. Miehessä vain on paljon muutakin ja useita harmaan eri sävyjä.
Jon Bernthal on nimikkoroolissa edelleen järisyttävän hyvä. Yksi parhaimmista sarjakuvahahmoroolituksista koskaan. Mies pystyy uskomattoman hyvin tasapainoilemaan synkän, surun murtaman, mutta silti kuivan huumorintajun omaavan ex-sotilaan ja täydellisen tunteettoman murhaajan välillä. Miehen kasvon eleet ja varsinkin huuto on huumaavaa, kun mies antautuu väkivallan vietäväksi. Bernthal todella muuttuu The Punisheriksi. Samalla mies kuitenkin osaa olla todella haavoittuvainen ja jopa sääliä herättävä, sympaattinen perheensä menettänyt mies.
Muu cast ei jää jälkeen, vaan sarja on täynnä laadukasta näyttelijätyötä. Frankin kumppani Micro on loistava hahmo ja heidän välinen sanailunsa tarjosi sarjan harvat huumorinpitoiset hetket. Toiseksi suosikikseni nousi jalkansa sodassa menettänyt, Frankin vanha ystävä Curtis. Myös toinen pahiksista oli ilahduttavan moniulotteinen hahmo, jonka henkilökohtainen side Frankiin lisäsi draamaan paljon ulottuvuuksia. Ainoastaan agentti Madani hahmo, vaikka hyvin näytelty olikin, tuntui vähän epätasaisesti kirjoitetulta. Hahmo oli usein täysin irrallaan muista sarjan hahmoista ja hänen motivaationsa ja teot tuntuivat usein hatarasti perustelluilta.
Tarinaltaan sarja ei ole lähelläkään perinteistä supersankari hulabaloota, vaan se on loppujen lopuksi varsin draama ja hahmovetoinen. Sarja kertoo käytännössä PTSD:stä kärsivistä sotilaista ja kuinka vaikeaa heidän on palata takaisin toimiviksi yhteiskunnan jäseniksi. Se ei käsittele teemojansa mitenkään hienovaraisesti, mutta toisaalta eihän Punisherin hahmokaan mikään hienovaraisuuden riemuvoitto ole. Suorapuheisuus ja tietty yksinkertaisuus siis sopivat sarjan tyyliin ja henkeen. Sarjan juonta ymmärtääkseen ei myöskään tarvitse katsoa aiempia Marvel sarjoja, vaikka toki jos Daredevilin toisen kauden on nähnyt, niin sarjasta saa vielä enemmän irti. The Punisher kuitenkin seisoo tukevasti omilla jaloillaan Marvelin Netflix universumissa.
Sarjassa puhutaan yllättävän paljon ja jotkut ovat valittaneet sen olleen tämän takia tylsä. Itse en ole lainkaan samaa mieltä, vaan päinvastoin, minusta hahmojen välinen kommunikointi oli kaikin puolin hyvin kirjoitettua ja ajatuksia herättävää. Toki sarjassa oli Marvelin sarjoille tyypillisesti vähän liikaa tyhjäkäyntiä 13-jakson varrella. Juonta olisi voitu hieman tiivistää, sillä esimerkiksi Lewis hahmo sai liikaa ruutuaikaa, siihen nähden kuinka mitätön hahmon vaikutus päätarinaan lopulta oli. Synti ei ole kuitenkaan läheskään yhtä paha, kuin monissa muissa Marvelin tuotoksissa. Mikä tärkeintä se ei myöskään missään vaiheessa toista itseään, vaan tarinalla on koko ajan suunta selkeästi eteenpäin. Tämä toisto on ollut nimittäin Marvelin sarjojen perisynti ja se onnistuttiin nyt välttämään.
Toiminta ei myöskään jättänyt kylmäksi, vaan se oli Daredevilien ohella Marvelin parhaimmistoa. Lähitaistelut olivat hienosti koreografioitu ja niissä oli kunnon fyysisen tekemisen meininki. Ammuskelu toi välillä hyvällä tavalla mieleen John Wickit, ja Frankin taiturimaista, mutta samalla rujon tehokasta työskentelyä oli ilo katsella. Alkupuoliskolla väkivallan kanssa vähän säästellään, mutta loppupuolella se otetaan monin kerroin takaisin. Viimeiset jaksot ovat brutaalin väkivaltaisia ja välillä teki melkein jopa pahaa katsoa. Frankin eläimellinen puoli päästetään toden teolla valloilleen ja mies vastaanottaa uskomattoman määrän vahinkoa. Se ei kuitenkaan miestä pysäytä, vaan hän on tappamisen suhteen todellinen luonnonvoima. Ei sarja yllä mihinkään ihan yhtä mahtavaan toimintakohtaukseen, kuin Daredevilin toisen kauden vankilatappeluun, mutta sisältää se silti varmasti muistiin tallentuvia toimintapätkiä. On sarjassa jopa yksi hieno takaa-ajokohtaus!
The Punisher ei pettänyt. Siitä ei ehkä löydy mitään ihan yhtä hienoa ja kyynelien pidättelyä aikaansaavaa kohtausta, kuin Frankin monologi hautausmaalla Daredevilissä, mutta lähellä käydään. Se on tunteiden vuoristorata, joka tarjoilee niin syvältä kouraisevaa draamaa, kuin varmasti väkivaltaisimpienkin toimintafanien hyväksymää mäiskettä. Kirkkaasti yksi parhaimpia Netflixin Marvel sarjoja!
