Neljätuntinen tragedia talvisen harmaassa Tanskassa? Oh joy? Shakespearen tuotantoa ei välttämättä jaksa lähteä kahlaamaan edes elokuvallisessa muodossa. Useimmat Hamlet -versiotkin ovat sen verran kuivaa tavaraa, että niitä jaksavat töllätä korkeintaan snobit ja henkilöt, jotka itse mielivät lavalle tai ovat muuten vain jotenkin teatteriväkeä. Ei sovi niille, joille pitää olla ”tanssia ja rivouksia”, kuten päähenkilö asian ilmaisisi. Mutta. Entäpä, jos kerrankin olisi ymmärretty, että Hamletin ei tarvitse aina näyttää siltä kuin se olisi elokuvattu teatterikappale? Ja ettei Tanskan prinssin tarvitse olla aina niin loputtoman synkkä ja kuivakka, että häiskän sijasta katselisi mieluummin vaikka kuva kuvalta vanhoja kotimaisia kuppafilmejä…
Kenneth Branagh on ennenkin tehnyt elokuvia Shakespearen tekeleistä. Ihan mukiinmeneviä ne ovat olleet, kuten muutkin Branaghin elokuvat. Mies tahtoo yleensä heilua itse pääosassa ja heiluukin sitten niin kovasti, että ihan häijyä tekee. Mutta Hamletiksi Branagh on enemmän kuin sopiva. Hullua teeskentelevä prinssi luonnistuu Branaghilta kuin hän olisi syntynyt niihin kuninkaallisiin pöksyihin. Hämmentävän hienosti hän tulkitsee tämän osan ja onnistuu puristamaan siitä huumoriakin.
Näytelmän koukeroinen kieli kuulostaa sujuvalta, kiitos huippunäyttelijöille, joita Branagh on saanut houkuteltua mukaansa runsain mitoin. Roolijako on onnistunut, esim. Derek Jacobi on tarpeeksi olmi ja silti kiero turmeltuneeksi kuninkaaksi ja Billy Crystal sopii kaivamaan hautaa vallan mainiosti. Muuten niin puuduttavia monologeja on väritetty älykkäillä leikkauksilla ja muilla tehosteilla, mutta ei kuitenkaan liiaksi. Elokuvasta näkee, että se on tehty rakkaudella. Tekijät ovat tunteneet aiheensa läpikotaisin ja pitäneet sen kanssa hauskaakin – sopivissa mitoissa. Leffa tempaa mukaansa.
Ja lopuksi pieni juoniselvitys heille, jotka eivät Hamletin tarinaa tunne. Tapahtumapaikkana on muinainen Tanska, jonka kuningas murhataan. Murhaaja on kuninkaan veli, joka vallan saatuaan nai vielä veljensä leskenkin hurmoksessaan. Kuollut palaa kuitenkin tästä suivaantuneena kummittelemaan pojalleen, prinssi Hamletille. Poika päättää tekeytyä hulluksi, jotta saisi paljastettua uuden kuninkaan tekemät vääryydet kaikelle kansalle. Prinssin juonta uhkaamaan nousee hänen romanssinsa ihanaisen Ofelian (Winslet) kanssa ja salamurhahanke häntä itseään vastaan. Tragedia kun kysymyksessä on, ruumiita tulee.
