Pörssi on elävä organismi, joka koostuu miljoonista ihmisistä ja jonka liikkeet pystyy ennakoimaan. Oikeasta 216 kirjainta pitkästä numerosarjasta voi tulkita jumalan nimen ja sen lausumalla pääsee lähemmäs paratiisia… huh huh, siinäpä sulateltavaa alkuun.
Matemaatikko Max on tutkinut pakkomielteisesti lukuja jo vuosia ja arvatenkin tämän itsensä lisäksi hepun tutkimuksista ovat kiinnostuneet niin markkinavoimien bodarit kuin eräs uskonlahkokin. Lukujen päässä pyörittely ei ole ihan ruusuillatanssimista sillä numerosarjojen pääkopassa vilistäminen aiheuttaa melko pahoja mielenterveysoireita, johon ei tunnu tepsivän napit, piikit eikä peräpuikotkaan.
Pläjäys on synkkä ja melkoisen poikkeava, kassamagneettinäkökulmasta sitä tuskin edes näkee. Myös toteutustapa (mustavalkoinen, rakeinen ja suurikontrastinen kuva “piristettynä” monotonisella äänimaailmalla) pistää pasmat hiukan sekaisin. Leffasta ei jää ihan selkeää kuvaa katsomisen jälkeen. Kyllä juonen tajuaa, ei siinä mitään, mutta ajateltavaa jää.
Jutun tyyli liikkuu jossain Kuution ja Unelmien sielunmessun esimaastoissa. Videon kannessa viitataan Lynchin ja Kubrickin varhaisiin töihin, mene ja tiedä kuinka varhaiset työt viittaajalla on mielessä. Usko kaaokseen on Darren Aronofskyn debyytti varsinaisella leffarintamalla ja ukkohan oli sittemmin juuri tuon mielettömän Unelmien sielunmessun takana. Ei Usko kaaokseen vedä ihan US-messulle vertoja, mutta kyllähän tapauksessa jotain samankaltaista natinaa on.
Ihan tutustumisen arvoinen homma jos jotain ns. oudompaa meininkiä haluaa väliin katsoa. Vaikeapa tähän on tyhjällä päällä mitään sen viisaampaa todeta. Tarina on mielenkiintoinen, mutta toteutustapa menee vähän liikaa taiteen puolelle. Jos pidit Unelmien sielunmessusta niin tämähän on melkein must see -kuva. Älä kumminkaan odota leffalta liikoja.
