Kaikkien kulttileffojen kulttileffa, The Rocky Horror Picture Show otti suuren askeleen lähemmäs minua kun silmieni eteen sattui tämän sivun arvostelut. Suuri etsintä lähti heti päälle ja kohtahan se DVD löytyikin Anttilan alennuskorista pilkkahintaan.
Elokuvan tarina on melko yksinkertainen, nuoripari lähtee tapaamaan vanhaa opettajaansa, mutta rengas puhkeaa ja he joutuvat astumaan sisään synkkään kartanoon kysymään puhelinta, mutta se ei jääkkään siihen, koska taloa asuttavat oudot Transexuaali-nimisen planeetan asukkaat, jotka eivät mielellään laske heitä seurastaan. Heidän johtajansa, transvestiitti Frank-N-Furter onnistuu luomaan täydellisen miehen, nimeltään Rocky, joka myös pääsee sekoittamaan nuorenparin päätä. Parisuhde joutuu koetukselle niin Rockyn kuin Frankinkin takia.
Elokuva on musikaali. Sen vahva tekiä on siis musiikki. Ja se elokuvassa on kertakaikkiaan niin kunnossa kuin vain voi olla. Elokuva sisältää suorastaan loistavaa musiikkia kaikkine Rock’n’Roll kunnian osoituksineen. Parhaita ovat ehdottomasti menobiisit, mutta kyllä herkätkin saavat peukun pystyyn.
Näyttelijätkin tekevät hyvää työtä ja Tim Curry on täydellisen ällöttävän ja inhottavan viehättävä. Elokuvassa vain vähän aikaa vieraileva Meatloaf on kyllä täyttä rautaa hänkin.
Elokuva on hyväntuulinen ja menevä. Tanssikohtaukset suorastaan vetävät ylös sohvalta ja vartalo vatkaa melkein itsestään Time Warpin aina uudestaan ja uudestaan. Elokuva on tulvillaan viittauksia ja irvailua vanhoihin kauhu- ja sci-fi -leffoihin unohtamatta Champ-huumoria ja itseirooniaa. Elokuva ei varsinaisesti ole mikään naurupommi, mutta hyväntuulinen senkin edestä. Tämän katsoo yhä uudelleen ja uudelleen… eikä yhtään ihmetytä, miksi tätä palvotaan.
Kahden DVD:n 25 vuotisjulkaisu on ihan OK ja ääniraita ja kuva ovat kohdallaan, mutta lauluja ei sitten ole viitsitty tekstittää, mikä on järkyttävän väärin kun tämä on kuitenkin musikaali. Ensimmäisen levyn extroina löytyvät kommenttiraidat ja “Teatteri elämys” -vaihtoehto, joka valikoitujen kohtausten aikana hyppää elokuvasta teattereihin muiden Rocky-fanien joukkoon ja antaa vaikutelman niinkuin olisi siellä näkemässä kaikki valkokankaan edessä tanssivat heebot ja popkornia rankasti heittelevät katsojat. Tämä kuulostaa paremmalta kuin se onkaan, koska näiden kohtausten aikana äänenlaatu on suorastaan sukasta ja mitä ihmeen järkeä siinä on, että sama kohtaus näytetään sitten uudestaan oikeana versiona? Tuo extra oli pieni pettymys, mutta ihan kiva kuitenkin. Lisäksi löytyy vielä tekstitys vaihtoehto niille, jotka haluavat ampua vesipyssyllä ja huutaa oikeaan aikaan. Kakkoslevyn extrat ovat varsin mitään sanomattomia, niitä ei ole tekstitetty eikä niistä varsinaisesti löydy !mitään kovin kiinnostavaa.
Suosittelen kaikille musikaalin ystäville, “hepelefriikeille”, gooteille, Champ-huumorin ystäville ja niille kaikille, joilla riitää huumorin tajua transujen keikistelyä katsellessa. Taitaapa olla viimevuosisadan parhaimpia musikaaleja ja ehdotonta kulttikamaa. Minä pidin ja tosi paljon.
nimimerkki: Sano mitä sanot
