Hymyä, olet piilokamerassa! Valehtelin. Olitkin varmasti vääntämässä hymyä naamallesi ennen paljastustani. Voin antaa virneelle jos toisellekin syytä viihteen ja taiteen saralta: DreamWorksin Hurja jengi 2 nimittäin ilmestyi vastikään kotimaisiin teattereihin. Ocean’s Eleven puhuvien eläinten voimin realisoituna oli idea, johon en itsekään olisi uskonut tykästyväni, mutta minkäpä mies tunteilleen mahtaa. Ensimmäisen Hurjan jengin juoni ei tyhjentänyt pajatsoa omaperäisyydellään. Puuttuvan kaunokirjallisen luovuuden ja intohimon paikkaajaksi riitti hauska hahmokatras, jonka remuamista olisi lukenut vaikka puhelinluettelon sivuilta korvasta toiseen yltävä hymy naamallaan.
Työttömyys ei ole iloinen asia. Vanha jengi päätti edellisen keikkansa jälkeen etsiä rehellistä jopia, mutta ex-konnina nämä ovat vähäisimpienkin naurismaiden mustalla listalla. Keikoilta kertynyt kellertävä ja vihreäkin on jo syöty, eivätkä laskutkaan maksa itseään. Hurjan jengin ongelmat eivät rahaan rajoitu: toinen ryhmittymä on alkanut tehtailla rikoksia aidon ja oikean nimissä. Tapansa parantanut konnakööri alkaakin yhteistyöhön poliisin kanssa saadakseen elkeitään imitoivan koplan käpälälautaan. Uusia yrittäjiä ymmärtääkseen kuvernöörillä vahvistunut remmi tarvitsee myös ensimmäisestä osasta tutun, elokuvien välillä itsensä muodottomaksi bodanneen tohtori Marmeladin tietämystä.
Mysteeri kantaa elokuvan puoliväliin asti. Viimeisen kolmanneksen pyörähtäessä käyntiin katsoja huomaakin Hurjan jengin jatko-osan juonen olevan liiaksi kierrätysmateriaalia ensimmäisestä: tälläkin kertaa rikollisen neron suunnitelmana on käyttää vanhan hyvän ajan konnakoplaa hyväkseen. Tarinan roistolla on hallussaan todisteet kuvernöörin rikollisesta alter egosta, joten auttamalla antagonistia tapansa parantaneet ex-rosmot suojelevat samalla ystäväänsä skandaalilta. Tuoreena lisäyksenä hahmojen välisiä suhteita onkin syvennetty: pitkästä aikaa Hollywood-animaation hahmoillakin voi olla tarinan kannalta merkityksellistä romantiikkaa ja parisuhde.
Juonen kannalta ongelmallisin käänne on mielestäni antagonistin rikollinen suunnitelma: maailman kunnianhimoisin ryöstö saa spektaakkelina lähes kyynelehtimään ilosta, mutta vähänkään ajatuslihaksiaan rasittamalla kupru paljastuu saippuakuplaksi: mihin roistot esimerkiksi menisivät kaikki varastamansa arvotavarat mukanaan jäämättä kiinni? Itsensä plagioinnista huolimatta jännittävän käsikirjoituksen luonut Etan Cohen luultavasti järkeili sankaria ja tämän mielitiettyä ylivertaisemman roiston olevan myös ahneudessa omaa luokkaansa. Ehkä suuren pankkiryöstäjän saaliinhimo saavuttaakin kliimaksissa niin tähtitieteelliset mittasuhteet, ettei tämän järkikään enää pysy kullanjanon perässä? Saatan myös analysoida Cohenin käsistä liikaa…
Joko hymyilyttää? Itse virittelin Hurjan jengin uuden tulemisen nähtyäni kiitosvirsiäni ja rasvasin kenkiäni kiitosmarssia varten. Hurja jengi 2 onkin perinteisessä mielessä mitä parahin jatko-osa, tarjoaahan elokuva kirjaimellisestikin samaa kuin ensimmäinenkin, mutta maistuvammin. Näilläkin salatieteillä iloa ja viihdettä piisaa, vaikka salaa toivoinkin saagan ottavan jatko-osassa Saapasjalkakissan viimeisen toivomuksen hengessä rohkeamman ja kunnianhimoisemman askeleen kohti tuntematonta. Mikäli Hurjan jengin kaavaillun trilogian päätös vielä noudattaa ensimmäisestä tuttua kaavaa, kääntyy hymyni virneeksi, virneestä irvistykseksi, avaan suuni, syön itseni, ja lopulta lakkaan olemasta olemassa. Valehtelin. Hymyä!
