Tätä on True Blood: Persoonallisia ja syviä henkilöitä, vauhdikkaita juonenkäänteitä ja runsaasti verta feat. seksiä.
Toinen tuotantokausi päättyi piinaavaan tilanteeseen. Sookien (Anna Paquin) vampyyripoikaystävä Bill (Stephen Moyer) siepattiin, juuri kun hän oli ehtinyt kosia Sookieta. Sookie ei saanut tilaisuutta vastata myöntävästi. No, päähenkilömme ei pienestä masennu, vaan alkaa omatoimisesti selvittää vampyyrimiehensä kohtaloa. Apuun värvätään tietenkin kivinaamainen Eric Northman (Alexander Skarsgård), jolla on omat ongelmansa lainpitäjien kanssa, mutta joka ei voi, kuten ei kukaan miespuolinen tässä sarjassa, vastustaa Sookien pyyntöä.
True Bloodin kolmoskaudella kaikilla tuntuu olevan ongelmia ihan omasta takaa. Tara (Rutina Wesley) kärsii masennuksesta menetettyään poikaystävänsä Eggsin (Mehcad Brooks). Merlott’s-baarin omistaja Sam (Sam Trammell) lähtee etsimään biologisia vanhempiaan, jotka eivät ole aivan sitä, mitä Sam toivoisi heidän olevan. Harmaita hiuksia Samille aiheuttaa myös hänen veljensä Tommy Mickens (Marshall Allman). Jasonilla (Ryan Kwanten) ja sheriffi Andyllä (Chris Bauer) on oma yhteinen salaisuus, jonka varjeleminen käy molemmille työlääksi. Kun mukaan juonisoppaan lisätään vielä Fangtasian ongelmat lainvalvojien kanssa, Sookien menneisyys ja lisächillinä ihmissudet ja vampyyrikuningas Russell (Dennis O’hare), on tuloksena sellainen keitto, että se tuntuu jälkeenkinpäin vielä pitkään.
Jos ensimmäinen ja toinen kausi tuntuivat mielestäsi koukuttavilta, niin kokeillepa katsoa kolmas. Jokaisen jakson jälkeen janoaa vain enemmän ja enemmän, ja uusi tuotantokausi tyydyttää varmasti janoisimmankin True Blood -fanin. Uudet henkilöt ja tapahtumapaikat tuovat lisää säväystä ja tunnari on tuttu kappale: Jace Everett – Bad Things, joka virittää katselijan heti oikeaan tunnelmaan.
True Bloodin kolmanteen kauteen mahtuu niin paljon asioita ja henkilöitä, että jos niitä alkaisi kirjoittamaan tähän, saisi aikaan romaanin. Kolmas tuotantokausi perustuu löyhästi Charlaine Harrisin kirjaan Club Dead. Yleensä rankkaan kirjat paremmiksi kuin niistä tehdyt tv-tuotannot, mutta tämä sarja on poikkeus.
Olen ollut True Blood -fani siitä asti, kun ensimmäinen jakso näytettiin televisiossa ja loppua innostukselle ei näy. Kolmas kausi tuli katsottua yhteen putkeen, koska kerran kun aloitti, ei vain voinut lopettaa. Nyt tulee ihkutettua liikaa, mutta mitä muutakaan voi. Katsokaa ja rakastukaa!
