Salaliittoteoria on tarina vainoharhaisesta taksikuskista ja USA:n oikeusministeriön virkanaisesta ja heidän kohtaloiden kohtaamisesta. Mel Gibsonin esittämän taksikuskin vintillä ei ole kaikki valot päällä. Ukko sepustaa kyydittävilleen höpötyksiään ison veljen valvonnasta, avaruusötököistä, koiriin upotetuista piisiruista jne. Hän on ottanut tavakseen kertoa tarinoitaan myös Julia Robertsin esittämälle virkatantalle, joka epäilee höyrypään jutusteluja siihen saakka kunnes otteet kovenevat. Tahti kiihtyy ja molempien henk.koht. historia alkaa valottumaan.
Salaliittoteoria on selkeästi tehty Mel Gibsonille ja Julia Robertsille. Molempien roolit on käsikirjoitettu niin, että asianomaisten aikaisemmista leffoista tutut maneerit pääsevät oikeuksiin. Mitään uutta kummankaan otteissa ei ole. Jos joku leffa on laskelmoitu niin tämä. Hollykylässä tiedetään millä nimillä milloinkin rahaa tehdään.
Näin neljä vuotta ensi-iltansa jälkeen Salaliittoteoria toimii oivasti laatikko nollilla -leffana. Ööliä voi naukkailla siinä ohessa putoamatta kärryiltä. Välillä kidutetaan, aika ajoin juostaan jakkupuku viipottaen ja lopussa kyynel herahtaa. Leffa on arvattavuudessaan Oscar-luokkaa, mutta homma toimii joskus näinkin. Eipä tarvi olkapäiden välissä killuvaa hernepussia rasittaa. Vapauttavaa
