Edvin Laineen filmatisointi Väinö Linnan massiivisesta Täällä Pohjantähden alla-kirjatrilogiasta on aikakautensa puitteet huomioon ottaen vähintäänkin yhtä massiivinen, kolmituntinen eepos Koskelan torppariperheen vaiheista Pentinkulman kylällä ja maailman voimien myllerryksen keskipisteessä. Alussahan oli vain suo, kuokka ja Jussi (Risto Taulo). Sitten Jussi raivasi suon (kuokalla) ja rakensi mökin itselleen ja Almalleen (Anja Pohjola) ja pyöräytti siinä sivussa pari mukulaakin maailmaan. Lapset sattuivat syntymään sopivasti 1800-luvun lopulla, jolloin autonomisen Suomen poliittisella kentällä kiehui ja sosialistit alkoivat vaatia yhä enempää elintilaa itselleen porvarihallinnolta.
Elokuvan tapahtumat etenevät kolmituntisen kestonsa aikana aina vuoden 1899 helmikuun manifestista vuoden 1905 suurlakkoon ja lopulta väistämättä vuoden 1918 veriseen kansalaissotaan, mikä ikävä kyllä koituu useammankin pentinkulmalaisen kohtaloksi. Ylenpalttista isänmaallisuutta ei yritetäkkään peitellä ja teoksen poliittiset sympatiat ovat enemmän kuin näkyvästi kallellaan vasemmalle. Ennen kaikkea kyseessä on kuitenkin oodi suomalaiselle ”Saarijärven Paavolle”, rankalle perusduunarille joka on metsätyöläisenä hiellään ja verellään tämän itsenäisen maan rakentanut.
Valitettavasti Täällä Pohjantähden alla on tyypillinen esimerkki elokuvasta joka on kestänyt ajan hammasta aivan järkyttävän huonosti. Dialogi on teatterimaisen teennäistä ja teos on kolmituntisessa kestossaan ja venyttelevässä kerronnassaan tavallisen sohvaperunan näkökulmasta aivan kuolettavan tylsä. Pläjäys pääsee kunnolla vauhtiin vasta viimeisen tunnin aikana jolloin sisällissodan hirmutekoja kelataan traagisesti mutta realistisesti, turhia mässäilemättä.
Valitettavasti ensimmäiset pari tuntia ovat Suomi-filmiä kauheimmillaan ja jollei katsoja omaa edes peruskoulun oppimäärää Suomen historiasta 1800- ja 1900-lukujen taitteessa, suosittelen skippaamaan pläjäyksen suosiolla. Eniten henkilökohtaisesti Lennonjohtoa nauratti Koskeloiden torppa, joka oli putsattu aivan putipuhtaaksi ilman että seinässä näkyi edes pienoista pölypunkkia. Onneksi sentään jäntevästi kuvatut sotatapahtumat pelastavat paljon, vaikka niitä saadaankin odottaa ja hiekkakuopalla kuvattu klassinen teloituskohtaus suorastaan puistatti.
Presiis: Täällä Pohjantähden alla on ylinäytelty, tylsä ja absurdi kolmituntinen spektaakkeli sosialismin noususta työläisten keskuudessa jolla on kuitenkin muutamat hetkensä. Pari näyttelijää eivät olleet lainkaan hassumpia (mm. edesmennyt Veikko Sinisalo) ja historianharrastajille elokuvaa voi toki suositella hyvänä oppimääränä mutta tavalliselle, amatöörikatselijalle Pohjantähden alla ei tarjoa paljon mitään. Laineen parempi spektaakkeli on ehdottomasti se ainoa ja oikea Tuntematon sotilas.
