Red Dustissa palataan Etelä-Afrikkaan ja apartheidin jälkiselvittelyihin. Maan tavoitteena on selvittää ihmisoikeusrikkomukset siten että kidutusrikoksiin vajonneille annetaan mahdollisuus myöntää rikoksensa ja näin saada armahdus jo tuomitusta kakusta. Totuuden etsintää varten perustettiin oma komissio joka kiertävän tivolin lailla haravoi maata rekkoineen ja järjesti istuntoja ja kuulemisia. Lopullinen tavoite on eheyttää maa totuuden valaisun myötä.
Red Dust keskittyy apartheiden aikaisista teoista tuomitun poliisin (Jamie Bartlett) ja hänen kiduttamansa henkilön (Chiwetel Ejiofor) tapaukseen. Kidutettua tulee New Yorkista edustamaan kulmilta maailmalle lähtenyt juristi (Hilary Swank). Tapaus syvenee ja saa uusia piirteitä kun kidutetun ystävän kohtalo alkaa aukeamaan ja uusia vastuullisia putkahtelee esille. Ja eikä tässä vielä kaikki. Hilary Swankin esittämä hahmo on nuoruudessaan ollut välinpitämätön rotusyrjintää kohtaan ja vanhat teot tupsahtelevat oikeuskäsittelyssä esille nekin.
Tapahtumia tuodaan takaumina silmille ja niiden tarkoitus on yksinomaan todentaa se mikä näyttelemällä ja tunnelman luonnilla jää tekemättä. Raskaan aiheen käsittely olisi vaatinut tuhdimpia tekijöitä niin kameran eteen kuin taakse. Chiwetel Ejioforin (kidutettu) työ muistuttaa saippuaoopperan tyyliä. Venytetyt katseet, koiramaisen surusilmäiset luimistelut lähikuvissa eivät toimi näin vakavassa aiheessa. Ohjaajan TV-kokemus paistaa läpi ihmisohjauksen lopputuloksessa.
On tietenkin hyvä asia että historian pimeitä jaksoja valaistaan myös elokuvissa. Ja kun näkökulmana on yksilö, on leffaan helppo uppoutua. Mutta aihe yksin ei riitä. Voisin kuvitella että tarinasta olisi ollut otettavissa irti sellainen tunnepläjäys että yöunet olisivat karisseet.
Oikeussalidraama on perinteisimmillään niin hirveetä katsottavaa ettei penkissä pysy kuin juristioppilas. Onneksi Red Dust ei mene Holly-linjalle lipevine lakipaasauksineen. Tässä tapauksessa lakipajatus tapahtuu ala-asteen jumppasalin näköisessä tilapäistiloissa ja vaikka lätyn kannessa puhutaan oikeussalidraamasta, ei allergikkojen tarvitse termistä välittää. Istunnot ja asian käsittely ovat vähäisessä osassa leffassa, eikä protokolla noudata sitä vastalause-hyväksytty-aseta kysymys uudelleen –linjaa.
Red Dust on lähinnä yleissivistävä humaani leffa, jonka voima loppuu lähtötelineissä.
