Idiootit on komedia. Se ei silti tarkoita, että kaikilla olisi hauskaa idioottien temmellystä katsoessaan. Itse pidän elokuvaa lähinnä kuvottavana. Ja loistavana.
Tutulla häilyväisellä dogma -tyylillä kuvattu leffa kertoo joukosta enemmän ja vähemmän elämäänsä tyytymättömistä ihmisistä. He asuvat talossa, jota eivät omista ja käyttävät palveluja, joista heidän tulisi maksaa. Vaan eipä heidän tarvitse. Porukalla on toimiva suunnitelma: esiintyä kehitysvammaisina. Näin päästään syömään ja asumaan höynäytettyjen kustannuksella. Rooleja vaihdetaan ajoittain, mutta aina osa porukasta esiintyy vapautuneesti ölisten ja mönkien ja osa taas heitä hoivaten. Välillä kirmataan ilkosillaan puistikossa, välillä von Trier käyttää dokumenttimaista otetta ja asettaa näyttelijänsä puhumaan kameralle tästä hupaisasta harrastuksesta ja ihmissuhteistaan.
Idiootit tuntuu todelta. Halutessaan itse kukin voi nähdä siinä kommentin hyvinvointivaltion sisäisestä pahoinvoinnista tai vain päättömästä örvellyksestä esikaupunkialueella. Lars von Trier on hirviö.
