Adolphe Menjoun viikset vipattavat ja Laurence Olivierin silmät kiiluvat, kun hurmaavan täyteläinen kaunotar Alva (Lili Damita) suo heille hymynsä. Armeijan riveissä palkkaansa tienaavat Geoff (Menjou) ja Neddie (Olivier) eivät tiedä joutuneensa saman leidin koukkuun. He eivät tiedä myöskään sitä, että nainen on jo rengastettu ja vieläpä perin omintakeisen posliinikeräilijän (von Stroheim) kanssa. Näistä lähtökohdista alkavan leffan kuvittelisi hurahtavan liikkeelle kuin viritetyn mopon. Ja niinhän se kyllä tekeekin, mutta sitten…
Ystäviä ja rakastajia menettää kiinnostavuuttaan aste asteelta liian kiltin ja sormi pystyssä etenevän sisältönsä takia. Oikeastaan leffan alkutilannekaan ei ole kovin kummoinen, mutta kiitos valovoimaisten näyttelijöiden, se vaikuttaa vaikuttaa hämäävän hyvältä.
Komeinta loistoaan Ystäviä ja rakastajia hehkuu von Stroheimin karisman varassa. Harmi kyllä vonilla on rainassa vain lyhyt sivurooli, joten se siitä riemusta. Pituudella pilaamattoman elokuvan puolivälissä katsomiskokemus muuttuu puuduttavaksi. The Endin tienoilla voi vain ihmetellä, miten pitkältä runsas tunti voikaan huonosti käytettynä tuntua.
