Vanha papparainen palaa muutaman vuoden linnareissuiltaan kostamaan tyttärensä kuoleman. Allright! Eli kyseessä on tarina pienestä kostoreissusta. Perusasiat on kunnossa, eikä muuta paljoa kaivatakkaan. Soderberghin ohjaus on väkevää ja karua. Äijillä on pistooleita ja niitä paukutellaan tyylikkäästi. Kaikesta tästä huolimatta leffa ei kuitenkaan ole mitään aivot narikkaan kamaaa vaan vaatii katsojalta kärsivällisyyttä ja keskittymistä
Leffan yksinkeraisen perusjuonen ympärille on rakenneltu muutamia mielenkiintoisia, todella herkullisia, pikkuseikkoja. Leikkaus on omalaatuista, tilanteita ja takautumia sekoitteleva hässäkkä, joka kuitenkin antaa mukavaa draivia hommaan. Takaumia on kahdenlaisia; vuosikymmenten takaisia ja about reaaliajassa tapahtuvia muutaman päivän ja hetken takaumia. Vuosikymmenten takaiset tapahtumat on napattu pääosaesittäjä Terence Stampin nuoruusvuosien leffasta Poor Cow ja homma on hämmästyttävän toimiva. Lisäksi leffan loistava musiikki on kotoisin päähenkilön aikaisemmilta vapauden vuosilta. Mainittakoon esim. The Who.
Hyvä leffa. Ei yllä ohjaaja Soderberghin tätä edelltävän leffan Mieletön Juttu tasolle, mutta tämän sohvaperunan mielestä voittaa Erin Brockovichit mennen tullen.
